Arkisto

Posts Tagged ‘näytteidenotto’

Toinen näytteidenottomatka Levänluhdalle

syyskuu 23, 2012 Jätä kommentti

19.-21.9.2012

Koska keväällä emme saaneet otettua siitepölynäytettä Levänluhdan lähellä sijaitsevista lammista, niin lähdimme toista kertaa matkaan. Tarkoituksena oli myös kokeilla arkeologian oppiaineen uusia geofysikaalisia laitteita.

Minä, siitepölyanalyytikko Teija Alenius, osteologi Kristiina Mannermaa ja yliopisto-opettaja Wesa Perttola (joka on erikoistunut mm. geofysikaalisiin mittalaitteisiin) lähdimme matkaan Topeliasta kahdeksan aikoihin ja pakkasimme auton täyteen erilaisia laitteita. Ajoimme ensin suolle n. kahden kilometrin päähän Levänluhdasta. Suota oli ojitettu monin paikoin ja Teija toivoi löytävänsä jonkun kosteamman kohdan suon keskeltä. Pompimme ojien yli ja löysimmekin hyvän paikan, jota ei oltu ojitettu eikä siellä kasvanut puita. Kairaamisessa meni aika pitkä aika saimme noin parin metriä sedimenttiä talteen. Kairanäytteen pohjalla oli savea, joka on muinaista merenpohjaa ja sen päällä oli lietettä. Kairanäytteessä näkyi heti joitain siemeniä, joten minulle pitäisi olla ainakin jotain hommaa siinä. Odotan sitä innolla.

Kristiina ja Teija dokumentoivat kairanäytettä.

Otimme kairan ja näytteet mukaan ja lähdimme käväisemään Levänluhdalla. Siellä juttelimme vähän Arkkolan isännän kanssa ja katselimme paikkoja. Sitten menimmekin Seinäjoelle yöpaikkaan.

Toisena päivän aloitimme siirtämällä kiintopisteen gps:n avulla. Tämän avulla voimme kiinnittää Levänluhdalla tekemämme mittaukset yleisiin koordinaatteihin. Teimme muutamia kiintopisteitä ympäristöön ja asemoimme takymetrin, jonka avulla teimme linjaston maatutkamittausta varten. Sitten yritimme ottaa kairanäytettä itse Levänluhdan lähteestä, mutta siellä sedimenttiä ei ollut säilynyt riittävästi.

Teija, Wesa ja Kristiina tekevät apukiintopisteen.

Maatutkaamisessa menikin sitten aikas pitkään, mutta saimme koko Levänluhdan muinaisjäännösalueen aidan sisäisen alueen ja vähän ympäristöä tutkattua metrin välein kulkevissa kaistoissa. Tutkaus oli helppoa pellolla, mutta muinaisjäännösaidan sisällä oli puita ja ojia, jotka tekivät hommasta vähän vaikeampaa. Myöhemmin Kristiinan kädet olivatkin aivan nokkosen pistoilla, koska hän ryömi mm. kuusen alla laittamassa mittoja.

Maatutkausta.

Aivan päivän lopulla satoi vielä rakeita ja ukkosti, mutta onneksi ilma oli muuten hyvä. Kävimme sitten syömässä Suomen viidenneksi suurimmassa Prismassa ja menimme yöpaikkaan.

Perjantaina teimme vähän lyhyemmän päivän ja kokeilimme maavastusmittaria. Sillä saimme vähän pienemmän alan mitattua, mutta tulokset näimme heti ja niissä näkyi ainakin Levänluhdalta tuleva oja, jossa oli pieni resistiivisyys ja joitain suuremman resistiivisyyden alueita ojan toisella puolella. Mittausala oli kyllä vähän liian pieni, mutta toivottavasti pääsemme myöhemmin mittaamaan lisää.

Itse tein vähän yleiskarttaa takymetrin avulla ja muistin kuinka ärsyttäviä puut ovat mitatessa. Yleiskartta on varmasti kuitenkin hyvä olla, jotta voimme verrata geofysikaalisia mittauksia ja vanhoja kaivauskarttoja toisiinsa.

Talvella Wesa tuleekin sitten käsittelemään maatutkausmateriaalia, Teija analysoimaan siitepölyjä ja minä kairanäytteestä löytyviä makrofossiileja. Toivottavasti Kristiina pääsee myös Levänluhdasta löytyneiden eläinluiden kimppuun.

Kohteelle on kyllä tulossa uusi kyltti ja toivomme tietenkin että uudenkin kyltin tiedot ovat vanhoja projektin päättyessä.

Mainokset

Näytteidenottomatka Levänluhdan lähistölle

maaliskuu 28, 2012 1 kommentti

Hei,

Levänluhta on Pohjanmaalla Isossakyrössä sijaitseva rautakautinen vesikalmisto. Paikalla on lähde, josta on löytynyt lähes sadan ihmisen luita, eläinten luita ja esineitä. Kohteesta on esitetty monia tulkintoja, joita ovat mm. uhripaikka, joukkohauta sekä naisten ja lasten hautauspaikka. Vaikka kohdetta onkin jo tutkittu pitkään, niin sen perimmäisestä luonteesta ei ole vielä päästy selvyyteen. Eläin- ja ihmisluista tehtyjen radiohiiliajoitusten mukaan kohde ajoittuu merovingiajalle, noin 600-650 jaa. ja esinetyypit ovat 400-700 luvuilta jaa. (Wessman et al. 2012 ja tarkemmin Wessman 2009) Levänluhdasta on tehty myös televisiodokumentti, jonka ansiosta se ollut tullut paremmin tunnetuksi.

Levänluhdan uusiin tutkimuksiin on saatu kolmen vuoden tutkimusapuraha. Monitieteisessä projektissa tullaan tekemään erinäisiä analyysejä, joilla selvitetään kohteen käyttöikää, ihmisten ruokavaliota, haudattujen perimää jne. Esineistöä analysoidaan uudelleen ja kohteen läheltä inventoidaan arkeologisia kohteita. (Wessman et al. 2012)

Projektissa on tarkoituksena myös selvittää kohteen ympäristö- ja viljelyhistoriaa. Näiden selvittämiseksi tullaan tekemään siitepöly- ja makrofossiilianalyysejä. Teija Aleniuksen vastuulla ovat siitepölytutkimukset ja itse olen vastuusssa makrofossiilianalyyseistä.

Aivan Levänluhdan vieressä ei ole sopivaa järveä tai lampea siitepölynäytteen ottamista varten, joten valitsimme kolme otollisinta lampea kohteen lähistöltä. Ne sijaitsevat noin puolentoista kilometrin säteellä lähteestä. Minä, Teija Alenius ja osteologi Kristiina Mannermaa lähdimme jo edellisenä päivänä, jotta ehtisimme hyvin ottaa näytteet kaikista lammista ja yövyimme mukavassa bead & breakfast-paikassa Seinäjoella.

Aamulla ajoimme ensimmäisen lammen luo, jossa heti huomasimme, ettemme tarvitsisi ahkiota, koska lunta oli enää niin vähän ja lampi mäen päällä. Otimme jääkairan, suokairan ja muut varusteet mukaan ja lähdimme lampea kohti. Se löytyi helposti, vaikka kastelinkin toisen jalkani melkein heti. Arvasin että oli huono idea ottaa vaelluskengät, mutta toisaalta saappaissa oli reikä, joten eivät nekään kovin hyvät olisi olleet.

Lampi oli melko pieni. Kairauksen perusteella jäätä oli melko paksusti, joten sillä uskalsi kävellä. Teimme kairalla muutaman reiän jäähän, josta mittasimme veden syvyyden, joka vaihteli vähän yli metrin ja 30 cm välillä. Sitten otimme suorakairalla sedimenttiä lammen pohjasta. Ikäväksemme saimme huomata, että pohjalla oli ainoastaan n. 5 cm savea. Näytteeseen olisi tarvinnut ainakin metrin järvisedimenttiä, joten jouduimme lähtemään tyhjin käsin.

Kairausta ensimmäisellä lammella.

Ajoimme seuraavaan paikkaan, jossa Teija kävi haastattelemassa paikallista miestä, joka oli lammen lähellä töissä. Häneltä saimme kuulla, että lampi oli ruopattu noin 10 vuotta sitten eli siitäkään ei ollut hyötyä. Kolmannen lammen kohdalla kävi samalla tavalla, joten emme sitten saaneet yhtään näytettä lammista. Alueella on todella vähän järviä, joten pieniä lampia ruopataan soistumisen estämiseksi.

Kairausta suokairalla.

Kun kerran olimme lähistöllä eikä meillä enää ollut muuta tekemistä, niin päätimme käydä katsomassa Levänluhtaa. Kävimme ensin juttelemassa maanomistajan kanssa, joka asuu aivan lähteen vieressä. Hän tulikin mukaan katsomaan kohdetta. Hän kertoi paljon Aarni Erä-Eskon kaivauksista 1980-luvulla, joille hän oli myös osallistunut. Lisäksi hän kertoi, että lähteen lähteen ojassa oli aiemmin kasvanut lummetta ja että saven alta kaivettaessa löytyy kotiloita noin 1,5 metrin syvyydestä, jolloin paikka on ilmeisesti ollut merta.

Levänluhdan muinaisjäännösalue. Puut ovat myöhemmin istutettuja ja niiden juurella on tällä hetkellä kaksi lähdettä.

Paikka oli kaiken kaikkiaan vaikuttava, vaikka olikin vähän vaikea saada kuvaa miltä se on näyttänyt rautakaudella ja kuinka laajoja kaivauksia paikalla on järjestetty. Hetken vielä katselimme paikkaa ja sitten pakkasimme tavarat ja matkasimme Seinäjoen pitsapaikan kautta Helsinkiin. Vaikka emme saaneetkaan näytteitä tällä kertaa otettua, niin pidimme reissua onnistuneena. Oli valaisevaa nähdä kohde ja saimme uusia ajatuksia siitä mistä voimme mahdollisesti ottaa näytteitä tulevaisuudessa.

Toinen lähde lähempää. Maaperä on ilmeisesti hyvin rautapitoista ja siksi vesi on niin punaista.

-Santeri

Lähteet:

Wessman, Anna, Kristiina Mannermaa & Tarja Sundell. 2012. Kolmivuotinen tutkimusrahoitus Isonkyrön Levänluhdan rautakautista vesikalmistoa tutkivalle monitieteiselle projektille. Muinaistutkija 1/2012, 69-71.

Wessman, Anna 2009. Levänluhta – a place of punisment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica. XXVI: 47-71.