Arkisto

Posts Tagged ‘mali’

Lisää kylvöjä ja asiaa koiruohosta

maaliskuu 22, 2012 Jätä kommentti

Hei,

Karoliina oli liittänyt minut Hyötykasviyhdistykseen. Sieltä hän sai seuraavien kasvien siemeniä:

Koiruoho/mali (Artemisia absinthium)

Basilika ’Genovese compact’ (Ocimum basilicum)

Harjaneilikka ’Auricula-Eyed Mix’ (Dianthus barbatus)

Istutimme nämä tiistaina eli 20. maaliskuuta. Näistä basilikaa voi käyttää mausteena ja harjaneilikka on koristekasvi.

Tänään, 22. maaliskuuta, tilanne on suunilleen sama kuin viime kirjoituskerralla. Janne kommentoi Facebookissa: ”Kannatta laittaa jokin apulamppu näin varhaiselle keväälle, muuten voi tulla pitkiä laihoja ituja.” Tuo varmasti pitääkin paikkaansa olen nyt pitänytkin pöytälamppua kasvien valona. Koitan nyt vielä hommata toisen pöytälampun, johon voisi sitten ostaa kasvilampun (tai siis polttimon). Siitä tulisi varmastikin paremman väristä valoa kuin tavallisesta loisteputkesta. Sitten olen öisin pitänyt muoveja kasvien päällä, joka on vähentänyt kastelutarvetta paljon.

Koiruohosta

Koiruoho eli mali (Artemisia absinthium L.) on vanha ja tunnettu kasvi ja sitä on käytetty erittäin paljon erilaisiin lääkitsemis- ja noituustarkoituksiin. Siitä löytyy paljon tietoa ja perustan tämän pienen ja ei mitenkään tarkasti tutkitun esityksen seuraaviin lähteisiin: Cantell & Saarnio 1936, Häkkinen & Lempiäinen 2007, Tunón 2005, Medieval food traditions in Northern Europe 2007 ja Talve 1990.

Kasvin nimestä absinthium tulee mieleen ensimmäisenä Absintti-viina, jota on valmistettu koiruohosta etenkin 1800-luvulla. Absintti kiellettiin Sveitsissä 1907, Yhdysvalloissa 1912 ja Ranskassa 1915 myrkyllisyyden ja riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksien johdosta. Kielto on nykyään poistunut tietyissä maissa ja Ruotsissa kasvista on valmistettu Bäska droppar (koiruoho tai karvaat tipat) -viinaa. Vincent van Goghin psykoottinen käyttäyminen on voinut johtua absinttiriippuvuudesta.

Mali kuuluu marunoiden sukuun, jonka nimi Artemisia on johdannainen Artemiksesta eli Dianasta, joka on neitosten tai metsästyksen suojelijatar. Mali on läheistä sukua pujolle (Artemisia vulgaris). Mali oli pyhitetty muinaisessa Egyptissä Isikselle, joka oli taikuuden jumalatar. Katolisena aikana Artemiksesta tuli noitien jumalatar. Absinthium taas on roomalaisten käyttämä nimi sanasta apinthion, joka on kreikkaa ja tarkoittaa juotavaksi kelpaamatonta. Suomalainen nimi koiruoho (myös coyråho, coijroho ja coiroho) juontuu siitä että malinoksia on pidetty pystyssä jyvälaareissa karkoittamassa koita. Toisaalta ihmisten sairauksien selityksinä on voinut olla perinteisesti koi tai mato, jotka ovat aiheuttaneet mm. hammas-, iho- tai naisten rintatauteja. Nämä eivät siis välttämättä sananmukaisesti tarkoita koita tai matoa, mutta ne on voitu kansanuskossa yhdistää toisiinsa. Samoin ruotsista lainattu mali eli malört viittaa koiden (mal) ja muiden syöpäläisten karkoitukseen. Saksaksi kasvia kutsutaan Wermutiksi, joka tulee matoa tarkoittavasta sanasta vermis. Marunaviinan ansioista rihmamato saadaan rauhoittumaan hetkeksi, jolloin saadaan selville johtuvatko vaivat siitä vai jostain muusta.

Malin lääkinnällinen käyttö on erittäin moninaista. Malissa on runsaasti eteeristä öljyä ja muita vaikuttavia karvasaineita ja happoja. Ulkoisesti sitä on käytetty kivun lievitykseen ruhjeissa, reumatismissa ja hermosäryssä. Rohdoksena on käytetty kukkivia ohuita varren haaroja nimellä Herba absinthii, joka kiihottaa pieninä annoksina ruokahalua, mutta suurina annoksina aiheuttaa päänsärkyä, huumausta, mahakipuja, pahoinvointia ja ylenantoa.

Paradoksaalisesti kasvia on voitu käyttää lisäämään hedelmällisyyttä, mutta sen avulla toisaalta voitu myös aiheuttaa keskenmeno. Pahimmillaan se voi johtaa ensin kouristuksiin, sitten lamaantumiseen ja kuolemaan tajuttomassa tilassa. Kasvi voi aiheuttaa pitkällisiä myrkytyksiä kaatumataudin eli epilepsian muodossa.

Kasvia voidaan myös käyttää horkan, keltataudin ja keripukin lääkkeenä. Tyynyyn pantuna kuivattu kasvi vaikuttanee unettavasti. Väkevää malikeitettä on voitu käyttää luteitten hävittämiseen. Siemenistä on saatu persialaista hyönteispulveria, jota kuitenkin ainakin wikipedian mukaan tehty muista(kin) kasveista.

Ruotsissa malia on käytetty myös närästykseen, vilustumiseen, yskään ja hinkuyskään. Siellä malia on käytetty myös täiden, kirppujen ja luteiden karkoittamiseen.

Suomessa kasvia on ilmeisesti käytetty vähintään keskiajalta lähtien. Sen on mainittu Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa vuodelta 1555 ja Naantalin luostarin yrttikirjassa 1400-luvulta. Kasvin siemeniä on löydetty arkeologisten kaivausten yhteydessä ainakin Ruotsista 1400/1500 -luvuilta ja 1600-luvulta Etelä-Saksasta. Kasvin siemenet ovat hyvin pienet ja hauraat, joten luulen etteivät ne ainakaan säily hiiltyneitä kovinkaan hyvin ja niitä voi olla vaikea löytää hiiltymättöminä.

Näiden ennakkotietojen perusteella odotankin innolla koska malit itävät ja kasvavat. Olen aiemmin maustanut viinaa mökin hiekkarannalla kasvaneella maarianheinällä (Hierochloë odorata), josta tulikin vähän liian hyvän makuista. Saa nähdä uskaltaako malilla maustaa ja miten siinä sitten käy.

Lähteet:

Sulo Cantell ja Väinö Saarnio (1936). Suomen myrkylliset ja lääkekasvit – Niiden vaikuttavat aineet, vaikutukset elimistöön, lääkkeinä käyttö sekä rohdoksiksi keräily ja viljely.

Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen (2007). Agricolan yrtit. Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla.

Medieval food traditions in Norhern Europe. Toim. Sabine Karg. (2007)

Ilmar Talve (1990). Suomen kansankulttuuri.

Håkan Tunón (2005). Malört. Teoksessa Människan och floran. Etnobiologi i Sverige 2.

Kategoriat:Arkeologia, Kasvit Avainsanat: , , ,