Archive

Posts Tagged ‘makrofossiilitutkimus’

Toinen näytteidenottomatka Levänluhdalle

syyskuu 23, 2012 Jätä kommentti

19.-21.9.2012

Koska keväällä emme saaneet otettua siitepölynäytettä Levänluhdan lähellä sijaitsevista lammista, niin lähdimme toista kertaa matkaan. Tarkoituksena oli myös kokeilla arkeologian oppiaineen uusia geofysikaalisia laitteita.

Minä, siitepölyanalyytikko Teija Alenius, osteologi Kristiina Mannermaa ja yliopisto-opettaja Wesa Perttola (joka on erikoistunut mm. geofysikaalisiin mittalaitteisiin) lähdimme matkaan Topeliasta kahdeksan aikoihin ja pakkasimme auton täyteen erilaisia laitteita. Ajoimme ensin suolle n. kahden kilometrin päähän Levänluhdasta. Suota oli ojitettu monin paikoin ja Teija toivoi löytävänsä jonkun kosteamman kohdan suon keskeltä. Pompimme ojien yli ja löysimmekin hyvän paikan, jota ei oltu ojitettu eikä siellä kasvanut puita. Kairaamisessa meni aika pitkä aika saimme noin parin metriä sedimenttiä talteen. Kairanäytteen pohjalla oli savea, joka on muinaista merenpohjaa ja sen päällä oli lietettä. Kairanäytteessä näkyi heti joitain siemeniä, joten minulle pitäisi olla ainakin jotain hommaa siinä. Odotan sitä innolla.

Kristiina ja Teija dokumentoivat kairanäytettä.

Otimme kairan ja näytteet mukaan ja lähdimme käväisemään Levänluhdalla. Siellä juttelimme vähän Arkkolan isännän kanssa ja katselimme paikkoja. Sitten menimmekin Seinäjoelle yöpaikkaan.

Toisena päivän aloitimme siirtämällä kiintopisteen gps:n avulla. Tämän avulla voimme kiinnittää Levänluhdalla tekemämme mittaukset yleisiin koordinaatteihin. Teimme muutamia kiintopisteitä ympäristöön ja asemoimme takymetrin, jonka avulla teimme linjaston maatutkamittausta varten. Sitten yritimme ottaa kairanäytettä itse Levänluhdan lähteestä, mutta siellä sedimenttiä ei ollut säilynyt riittävästi.

Teija, Wesa ja Kristiina tekevät apukiintopisteen.

Maatutkaamisessa menikin sitten aikas pitkään, mutta saimme koko Levänluhdan muinaisjäännösalueen aidan sisäisen alueen ja vähän ympäristöä tutkattua metrin välein kulkevissa kaistoissa. Tutkaus oli helppoa pellolla, mutta muinaisjäännösaidan sisällä oli puita ja ojia, jotka tekivät hommasta vähän vaikeampaa. Myöhemmin Kristiinan kädet olivatkin aivan nokkosen pistoilla, koska hän ryömi mm. kuusen alla laittamassa mittoja.

Maatutkausta.

Aivan päivän lopulla satoi vielä rakeita ja ukkosti, mutta onneksi ilma oli muuten hyvä. Kävimme sitten syömässä Suomen viidenneksi suurimmassa Prismassa ja menimme yöpaikkaan.

Perjantaina teimme vähän lyhyemmän päivän ja kokeilimme maavastusmittaria. Sillä saimme vähän pienemmän alan mitattua, mutta tulokset näimme heti ja niissä näkyi ainakin Levänluhdalta tuleva oja, jossa oli pieni resistiivisyys ja joitain suuremman resistiivisyyden alueita ojan toisella puolella. Mittausala oli kyllä vähän liian pieni, mutta toivottavasti pääsemme myöhemmin mittaamaan lisää.

Itse tein vähän yleiskarttaa takymetrin avulla ja muistin kuinka ärsyttäviä puut ovat mitatessa. Yleiskartta on varmasti kuitenkin hyvä olla, jotta voimme verrata geofysikaalisia mittauksia ja vanhoja kaivauskarttoja toisiinsa.

Talvella Wesa tuleekin sitten käsittelemään maatutkausmateriaalia, Teija analysoimaan siitepölyjä ja minä kairanäytteestä löytyviä makrofossiileja. Toivottavasti Kristiina pääsee myös Levänluhdasta löytyneiden eläinluiden kimppuun.

Kohteelle on kyllä tulossa uusi kyltti ja toivomme tietenkin että uudenkin kyltin tiedot ovat vanhoja projektin päättyessä.

Väitöskirjan tutkimussuunnitelma

maaliskuu 16, 2012 Jätä kommentti

Hei,

Esittelin eilen tutkimussuunitelmani jatkotutkimusseminaarissa. Yleisön pyynnöstä laitan sen nyt tänne nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Työ vielä varsin alkuvaiheissa, vaikka olenkin lukenut yhtä sun toista aiheeseen liittyvää. Työ saattaa vaikuttaa suurelta, mutta toisaalta keskiaika on Suomessa melko lyhyt aika (1150/1300-1500), eikä keskiaikaisia arkeologisia tutkimuksia ole vielä maassa suoritettu kohtuuttoman paljon.

Keskiajan valitsin tutkimuskohteeksi makrofossiilimateriaalin runsauden vuoksi. Esihistoria (jota nyt keskiaikakin tietyssä mielessä on) on kuitenkin kiinnostanut alkujaan enemmän, mutta keskiajan kiinnostus on herännyt työskenneltyäni keskiaikaisen materiaalin parissa ja kirjoitettuani näistä tutkimuksista. Keskiajan tutkimuksessa on kiinnostavaa ensinnäkin aikakausi sinänsä, jolloin tapahtuu suuria muutoksia niin kaupankäynnissä kuin maanviljelyksessäkin. Elintarvikkeita kuljetetaan enemmän paikasta toiseen kuin rautakaudella, joka näkyy ainakin eksottisten kasvien makrofosiililöytöinä. Maanviljelyksessä aletaan käyttää enemmän rautaisia esineitä muuttaen viljelysmenetelmät tehokkaammiksi. Lisäksi keskushallinnon rooli tulee merkittävämmäksi, linnoja ja luostareita rakennetaan ja rahatalous otetaan Suomessakin käyttöön. Muutokset eivät tietenkään tapahdu tasan vuonna 1150 tai 1300, vaan ne ovat vähittäisiä muutoksia, joiden alun voi nähdä jo rautakaudella.

Monet muutokset onkin yhdistetty keskiaikaan silloin käyttöön tulevien kirjallisten lähteiden perusteella. Luostareita on pidetty historiantutkimuksen perusteella tärkeinä kasvien ja viljelytekniikoiden levittäjinä. Tätä käsitystä on kuitenkin kritisoitu ruotsalaisten tutkijoiden, kuten  Janken Myrdalin (1985) ja Jens Heimdahlin (2009, 2010) toimesta. Näissä kirjoituksissa voidaan huomata kuinka uudet arkeologiset tutkimukset ovat kyseenalaistaneet historiantutkimuksen aiemmat tulokset. Myrdalin mielestä viljelytekniikat ovat enemmänkin levinneet kansalaisten toimesta ja Heimdahlin mielestä puutarhaviljely on paljon varhaisempaa kuin luostareiden ilmestyminen. Historiantutkimus voi tietenkin esittää tulkintoja niin vanhoista asioista kuin lähteet ovat (tai voidaan sitä aiempiakin tapahtumia rekonstruoida, mutta sen on tietenkin epävarmempaa mitä kauemmas lähteistä mennään). Arkeologia taas voi tutkia koko holoseenia, joten se on ainoa keino saada tietoa historiallisia lähteitä vanhemmasta ihmistoiminnasta. Mutta ainakin näistä lähtökohdista tutkimusaihe vaikuttaa kiinnostavalta.

Heimdahl, J. 2009. Bolmörtens roll i magi och medicin under den svenska förhistorien och medeltiden. Fornvännen 104. 112-128.

Heimdahl, J. 2010. Barbariska trädgårdsmästare. Nya perspektiv på hortikulturen i Sverige fram till 1200-talets slut. Fornvännen 105. 265-280.

Myrdal, J. 1985. Medeltidens åkerbruk. Agrarteknik i Sverige ca. 1000 till 1520. Nordiska museets handlingar 105.

Maanviljely, kaupankäynti ja elinympäristöt Suomessa keskiajalla – kasvimakrofossiilit, arkeologian ja historian yhdistävä tutkimus

Johdanto

Maanviljely oli keskiajan tärkein elinkeino Suomessa. Maanviljely muokkasi yhteiskuntaa hyvin monella tavalla. Sen avulla saatiin elantoa, maataloustuotteilla voitiin käydä kauppaa ja maanviljely johti erilaisten kulttuuriympäristöjen kehitykseen. Tämän vuoksi maanviljelyn parempi ymmärtäminen on olennaista keskiajan tutkimuksen kannalta.

Tämän hetkinen käsitys keskiajan maanviljelyksestä, kaupankäynnistä ja elinympäristöistä perustuu paljolti keskiaikaa myöhempään ja lähialueilta, etenkin Ruotsista ja Virosta, kerättyyn historialliseen materiaaliin (Rasila et al. 2003). Suomessa on viimevuosina tutkittu arkeologisesti useita keskiajalle (1150–1550 jaa.) ajoittuvia kohteita, joista on tehty huomattava määrä kasvimakrofossiilianalyysejä (Lempiäinen 2006). Kohteista on löytynyt useita maanviljelyyn ja kauppaan liittyviä esineitä. Analyysien ja kaivausten tuloksia ei kuitenkaan ole kattavasti kerätty yhteen eikä yhdistetty muuhun arkeologiseen tutkimustietoon eikä historiallisten lähteiden antamaan tietoon.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on yhdistää makrofossiilitutkimusten avulla saatu tieto arkeologisiin ja historiallisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen teemoina ovat maanviljelys, kasvit vaihdon välineinä ja ihmisten elinympäristöt. Monitieteisen tutkimuksen tavoitteena on yhdistää luonnontieteellinen ja humanistinen tieto sekä yrittää ymmärtää paremmin eri lähdeaineistojen välisiä suhteita ja sitä, mitä ne kertovat eri ilmiöistä. Monitieteisen lähdeaineiston pohjalta saadaan uutta tietoa ja tulkintoja keskiajasta.

Tutkimuksen aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu kasvimakrofossiilitutkimusten avulla saadusta tuloksista ja maanviljelykseen liittyvästä arkeologisesta materiaalista. Tämän lisäksi käytetään historiallista, osteologista ja siitepölyanalyysin avulla saatua materiaalia.

Kasvimakrofossiilit ovat hiiltyneinä tai hiiltymättöminä säilyneitä kasvien siemeniä tai muita osia. Ne voidaan siitepölyjä useammin tunnistaa lajin tarkkuudella. Niitä saadaan talteen arkeologisilla kaivauksilla otetuista maanäytteistä, jotka kellutetaan, ja joista kasvinjäänteet poimitaan talteen tunnistamista varten. Lajien tunnistamisen jälkeen tuloksia tulkitaan osana arkeologista aineistoa. Keskiaikaisesta aineistosta löytyy useimmiten hiiltynyttä ja hiiltymätöntä kasvimateriaalia. Näistä kohteista löytyvän aineiston perusteella saadaan monipuolista tietoa kasvien hyödyntämisestä ja paikallisesta ympäristöstä (Heimdahl 2005). Maatalouteen liittyvät kasvit ovat usein monipuolisesti edustettuina. Eri viljalajit voidaan tunnistaa lajin tai joskus jopa lajikkeen tarkkuudella ja materiaalista löytyy usein myös mauste-, kuitu- ja lääkekasveja. Rikkaruoholajiston perusteella voidaan tutkia maatalousteknologiaa ja peltojen maaperää. Tietyt rikkaruohot voidaan yhdistää syysviljoihin ja tietyt kevätviljoihin. Jotkin rikkakasvit kasvavat ainoastaan tietyn viljakasvin seuralaisena. Useita niitty- ja kosteikkokasveja voidaan yhdistää laiduntamiseen tai ne kertovat rehun keräämisestä. Keskiaikaisista materiaaleista on löydetty myös eksoottisten kasvien jäänteitä, jotka todistavat kauppayhteyksistä. Monet kasvit voivat myös kertoa kasvualustan ominaisuuksista, kuten kosteudesta, maalajista, varjoisuudesta ja ravinnepitoisuudesta.

Maanviljelyyn liittyvät arkeologiset löydöt voidaan jakaa kahteen kategoriaan: kiinteät muinaisjäännökset ja esineet. Kiinteät muinaisjäännökset, kuten viljelysröykkiöt, kaskirauniot ja muinaispellot kertovat esimerkiksi viljelymenetelmistä ja peltojen sijainnista. Esineet, kuten auran vantaat, kirveet, viikatteen- ja sirpin terät kertovat myös viljelyteknologiasta, joskin monet maanviljelyesineet on valmistettu puusta, eivätkä ne ole säilyneet. Historiallisista asiakirjoista ja muusta lähdeaineistosta julkaistun tiedon perusteella saadaan tietoa viljelymenetelmistä (Myrdal 1985; Rasila et al. 2003). Vaikka lähdeaineisto käsitteleekin vain vähäisessä määrin Suomen oloja, tätä tutkimustietoa voidaan vertailla makrofossiiliaineistoon, jolloin lähdeaineistot täydentävät toisiaan. Siitepölyanalyysien avulla voidaan tarkastella kasvillisuuden kehitystä pidempien ajanjaksojen aikana ja suuremmalla alueella. Monissa tapauksissa makrofossiili- ja siitepölyanalyysiä on käytetty tutkimuksissa rinnakkain (esim. Vuorela & Lempiäinen 1997). Osteologisten tutkimusten avulla saadaan tietoa eläimistä, jotka ovat olleet tärkeässä roolissa maataloudessa ja kaupankäynnissä.

Tämän monitieteisen lähdeaineiston avulla tarkastellaan maanviljelykseen, kauppaan ja elinympäristöihin liittyviä erityiskysymyksiä. Maanviljelyksen ja elinympäristön tutkimuksessa käytetään humaaniekologista lähestymistapaa, jossa ihminen on osa ekologista järjestelmää (Dincauze 2000). Lähdemateriaalissa voidaan nähdä ihmisen vuorovaikutus muiden ekologisen järjestelmän osien kanssa. Kauppa- ja muiden reittien tarkastelun avulla saadaan tietoa ideoiden, maanviljelysteknologian ja kasvien leviämisestä.

Tutkimuksen teemat ja sisältö

Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joissa käsitellään maanviljelyyn, kauppaan ja elinympäristöihin liittyviä teemoja. Artikkelit tullaan julkaisemaan vuoden välein, neljän vuoden kuluessa.

Ensimmäisessä artikkelissa käsitellään keskiajan viljelyskasveja ja rikkaruohoja Suomen alueella. Tätä ja seuraavia julkaisuja varten raporteista ja julkaisuista löytyvä keskiaikainen makrofossiiliaineisto kerätään kokoon. Keräys- ja analyysivaiheessa tullaan hyödyntämään Uumajan yliopiston MALissa (Miljöarkeologiska Laboratoriet) valmisteilla olevaa ympäristöarkeologista SEAD-tietokantaa (Buckland et al. 2011). Tutkimuksessa tarkastellaan mitä kasveja keskiajalla on viljelty Suomen eri osissa ja mitä rikkaruohoja pelloilla on kasvanut. Artikkelissa otetaan huomioon viljalajien lisäksi myös muut viljellyt kasvit, jotta viljelystä saataisiin mahdollisimman kattava kuva. Artikkelissa tarkastellaan rikkaruohojen ja viljelykasvien alueellista ja ajallista vaihtelua. Alueellisia tuloksia vertaillaan eri alueiden maaperän ja muiden luonnonolosuhteiden kanssa.

Toisessa artikkelissa Suomen keskiajan maanviljelyksestä saatu tieto yhdistetään arkeologian, historian, osteologian ja siitepölyanalyysin tutkimustuloksiin. Artikkelissa maanviljelys käsitetään järjestelmänä, josta voidaan saada tietoa eri tutkimusmenetelmien avulla. Artikkelissa tarkastellaan viljelykasveja ja viljelymenetelmiä, kuten vuoroviljelyä, kaskiviljelyä ja puutarhaviljelyä. Tutkimuksessa tarkastellaan historiallisia julkaisuja ja varhaisia maanviljelyyn liittyviä kirjoituksia sekä pohditaan miten niissä esitetyt maanviljelysmenetelmät voivat näkyä makrofossiilimateriaalissa. Samalla arvioidaan, kuinka hyvin pääosin Ruotsista peräisin olevaa historiallista aineistoa voidaan käyttää Suomen oloissa. Tässä artikkelissa tullaan myös vertaamaan myöhäisrautakauden (800–1150 jaa.) tilannetta – jota olen jo tutkinut pro gradu -tutkielmassani (Vanhanen 2010a) – keskiaikaiseen. Metodologisesti kiinnostavaa on verrata eri tutkimusmenetelmien avulla saatuja tietoja toisiinsa.

Kolmannen artikkelin aihe on keskiajan kaupankäynti. Ensisijaisena aineistona ovat kasvimakrofossiilit ja sen lisäksi tullaan tutustumaan arkeologian ja historian alan tutkimuksiin. Artikkelia varten valitaan kasveja, jotka eivät ole kasvaneet Suomessa keskiajalla. Samalla kerätään makrofossiilianalyysin avulla saadut tiedot näistä kasveista. Tämän tarkoituksena on selvittää, kuinka laajalle alueelle tietyt kasvit ovat levinneet ja mitä reittejä pitkin ne olisivat voineet levitä Suomeen ja Suomessa. Mahdollisia tässä tutkimuksessa tutkittavia kasveja voisivat olla viikuna, viiniköynnös ja saksanpähkinä. Arkeologisesta materiaalista tarkastellaan tuontiesineiden löytöpaikkoja ja lähtöalueita julkaisujen perusteella. Historiallisesta materiaalista käydään läpi hansakauppaan, talonpoikaispurjehdukseen ja muuhun kaupankäyntiin liittyviä julkaisuja. Tutkimusta varten on tärkeää tietää, minkälaisia reittejä kaupankäynnissä on käytetty ja mitä kasviperäisiä tuotteita reiteillä on kuljetettu.

Neljännessä artikkelissa tarkastellaan keskiajan maaseudun, kaupunkien, kartanoiden ja linnojen elinympäristöjä. Viljely, raivaus, karjanhoito ja muut toimet vaikuttivat voimakkaasti niiden kasvillisuuteen luoden erilaisia ympäristöjä. Tutkimalla näistä löytyvää makrofossiilimateriaalia saadaan tietoa keskiajan arjesta ja kulttuuriympäristön kehityksestä. Keskiajan maaseudun kyläasutuksen tutkimuksen tärkeimpänä materiaalina toimii allekirjoittaneen tekemät Vantaan Gubbackan kylän makrofossiili- ja puulajitutkimukset (Vanhanen 2010b). Vertailumateriaaliksi valitaan mahdollisimman edustavia ja eri tyyppisiä kohteita. Tarkoituksena on selvittää, mitä kasveja keskiajan eri ympäristöissä on kasvanut, ja kuinka voimakkaasti ihmisten toiminta näkyy näissä materiaaleissa.

Artikkelit on julkaistaan kansainvälisissä referee-julkaisuissa. Niillä tulee olemaan merkitystä sekä suomalaiselle että kansainväliselle keskiajan tutkimukselle sekä makrofossiilitutkimukselle. Väitöskirjatyössä pyritään kehittämään maanviljelyn tutkimuksen monitieteistä metodiikkaa, jossa humanistinen ja luonnontieteellinen tutkimus yhdistetään lähdekriittisellä, tulkitsevalla ja selittävällä tavalla.

Lähteet

 

Buckland, P.I., Eriksson, E., Linderholm, J., Viklund, K., Engelmark, R., Palm, F., Svensson, P., Buckland, P., Panagiotakopulu, E. & Olofsson, J. 2011. Integrating human dimensions of Arctic palaeoenvironmental science: SEAD – the strategic environmental archaeology database. Journal of Archaeological Science 38. (345–351)

Dincauze, D. 2000. Environmental Archaeology. Principles and Practice. Cambridge, The Press Syndicate of the University of Cambridge.

Heimdahl, J. 2005. Urbanised Nature in the Past. Site formation and environmental development in two Swedish towns, AD 1200-1800. Thesis in Quarternary Geology No. 5.

Karg, S. (toim.) 2007. Medieval Food Traditions in Northern Europe. Copenhagen. The National Museum of Denmark.

Lempiäinen, T. 2006. Kasvimakrofossiilitutkimuksen viimeiset vuosikymmenet. SKAS 2006:1. (32– 44)

Myrdal, J. 1985. Medeltidens åkerbruk. Agrarteknik i Sverige ca. 1000 till 1520. Nordiska museets handlingar 105.

Rasila, V., Jutikkala, E. & Mäkela-Alitalo, A. 2003. Suomen maatalouden historia I. Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Vanhanen, S. 2010a. Charred seeds in Mikkeli Orijärvi – A study of subsistence strategies of an Iron Age settlement in East Finland. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, arkeologia.

Vanhanen, S. 2010b. Mitä kasvinjäänteet kertovat gubbackalaisten elinkeinoista? Gubbacka. Keskiajan arkea Vantaalla. Toim. Koivisto, A., Koivisto R. & Hako, J. Museoviraston rakennushistorian julkaisuja 34. Kellastupa, Vantaa. (142–159)

Vuorela, I. & Lempiäinen, T. 1997. Palynology and paleobotany of a cultural layer in the centre of Helsinki. Ann. Bot. Fennici 34. (1–14)

Parin vuoden päivitys

maaliskuu 11, 2012 Jätä kommentti

Kävihän siinä näköjään niin, että pari vuotta ehti vierähtää viime bloginkirjoituskerrasta. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Tanskasta tultuani sain gradun jätettyä loppuvuodesta 2010 ja se menikin läpi hyvällä arvosanalla. Gradu on ladattuna e-thesikseen. Jouduin vähän poistamaan kuvia ettei tulisi mitään tekijänoikeusjuttuja ja enemmän kuvia sisältävän version saa pyytämällä. Kesällä 2010 en ollut pahemmin kaivauksilla, vain vähän aikaa Gubbackassa. Sain onneksi kirjoittaa gradua kolme viikkoa rauhassa mökillä. 2010 syksyllä menin sitten uudestaan Århusiin kuukaudeksi töihin.

2010 lokakuussa matkustin uudemman kerran Uumajaan, jossa olin jo viettänyt vaihto-opintovuoden. Uumajassa tein makrofossiilitutkimuksia norjalaiseen E-18-projektiin liittyen, jossa on siis kyse laajasta moottoritien rakentamisesta johtuvasta pelastuskaivaushankkeesta Oslon eteläpuolella. Kävimme todella paljon näytteitä läpi ja se olikin ajoittain puuduttavaa. Välillä teimme myös kiinnostavia löydöksiä, kuten vanhoja hirssin jäänteitä. Lisäksi sain välillä käydä läpi subfossiilista materiaalia (eli hiiltymättömänä säilynyttä), joka oli kiinnostavaa koska silloin voidaan löytää lajeja, joita ei yleensä löydy hiiltyneestä materiaalista.

Puolivuotinen meni mukavasti ja sain asua kivojen kämppisten kanssa. Suomeen palasin sitten maaliskuussa 2011. Ensin tein kuukauden Gubbackan vuoden 2010 makrofossiileja, joista löytyikin ihan mukavasti etenkin viljojen jäänteitä. Kirjoitin Gubbackan tuloksista uuden artikkelin, joka tullaan julkaisemaan EU-projektin tiimoilta. Lisäksi esitelmöin SKASin (Suomen Keskiajan Arkeologian Seuran) semimaarissa Hämeen linnassa 18.11.2011. Seminaarista voi lukea Eva Ahl-Wariksen blogissa ja Piia Lempiäisen artikkelissa uudessa Glossae lehdessä. Kirjoitin aiheesta SKASin lehteen.

SKASin artikkelissa kirjoitin myös Mårtensbyn kaivauksista, jotka alkoivat kesällä 2011. Siellä kaivoimme keskiaikaista kylätonttia, jossa oli myös uudempia jäänteitä. Makrofossiilitutkimuksissa löytyi kiinnostavia hiiltyneitä ja hiiltymättömiä jäänteitä. Oli oikein mukava löytää ensimmäistä kertaa (itse) Suomesta hiiltyneitä kauran kukkapohjuksia (floret base), joiden perusteella voidaan toisaalta sanoa, että kaura on viljeltyä kauraa eikä hukkakauraa ja toisaalta että kauraa on puitu kohteella. Löysin myös hiiltyneitä ja hiiltymättömiä ohran puintijätettä (rachis fragment), jotka myöskin kertovat viljan käsittelystä. Muista viljelykasveista löytyi pellavaa sekä hiiltyneenä että hiiltymättömänä. En nyt käy läpi kaikkia löytöjä tässä blogissa, koska olen jo niistä kirjoittanut artikkelissa ja raportissa, jota myöskin voi kysyä minulta.

Ohran tähkä Mårtensbyn pellolta.

Saman ohran tähkälapakko, jossa edellisestä tähkästä on poistettu jyvät. Tähkälapakon fragmentteja löytyi Mårtensbystä kaivon lähettyviltä hiiltyneenä ja hiiltymättömänä kaivosta. Fragmentit ovat jäänteitä ohran puinnista.

Kaikkein kiinnostavin löydös Mårtensbystä oli kaivo, josta edellä mainitut viljelykasvien hiiltymättömät jäänteet löytyivät (Andreas Koivisto juttu kaivauksista). Pentti Zetterberg Joensuun yliopistosta teki kaivosta dendrokronologiseen ajoituksen, jonka perusteella siihen käytetyt puut on kaadettu talvikaudella 1776/1777. Kaivon pohjalla säilyneestä orgaanisesta kerroksesta löytyi todella paljon siemeniä, jotka olivat peräisin yli 40 eri kasvitaksonista (eli lajia, sukua tai heimoa). Näistä osa varmaan on kasvanut kaivon lähistöllä ja osa, kuten vaikkapa pellava, ohra ja jotkut peltorikkaruohot ovat alunperin peräisin pelloilta. Siementen lisäksi Teija Alenius tulee tutkimaan kaivosta yhden siitepölynäytteen ja Fredrik Olsson Uumajan yliopiston MALista (Miljöarkeologiska Laboratoriet) tulee tunnistamaan poimimani hyönteisten jäänteet. Luvassa on siis monenlaista tietoa kaivosta ja sen ympäristöstä. Tulokset pitää vielä yhdistää historiallisten lähteiden kanssa, joista Tuuli Heinonen onkin jo tehnyt arkistoselvityksen.

Viime kesänä olin kentällä myös Iin Keelaharjussa Teemu Mökkösen kaivauksilla. Paikalta löytyi nelikulmainen latomus, joka on ruotsalaisten vastineiden ja rannansiirtymän perusteella mesoliittisen kivikauden loppuun ajoittuva punamultahautaus. Löydöstä uutisoitiin myös mm. ylen sivuilla. Kaivaukset olivat löydön suhteen kiinnostavat, koska aluksi ajattelimme kyseessä olevan kodan pohja tai joku vastaava historiallisen ajan muinaisjäännös, mutta kun punamultaa alkoi tulla enemmän niin vakuutuimme että kyseessä voisi olla hautaus, josta sitten saimme lisätietoa muilta arkeologeilta. Nyt olen saanut jälkityöt kohteelta valmiiksi ja oppinut yhtä sun toista karttojen piirtämisestä. Latomuksesta lähetetään myös makrofossiilitutkimuksissa löytyneitä siemeniä ja hiiltä ajoitukseen, joten latomuksen ajoitus tulee toivottavasti tarkentumaan tulevaisuudessa.

Keelaharjulla oli aika paljon mäkäräisiä.

Lisäksi olen tehnyt muutamaa muuta makrofossiilitutkimusta, mutta niistä lisää myöhemmin. Vastikään aloitin Peter Holmbladin kirjan Fornminnen i Österbotten suomentamisen (tällä sivulla kirjasta vähän lisää). Työ vaikuttaa nyt tosi suurelta, mutta on myös kiva aloittaa. Siinä varmasti samalla oppii suomea, ruotsia ja Pohjanmaan arkeologiasta.

Olen myös aloittanut jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston arkeologian laitoksella. Aiheena on keskiajan maanviljely, kaupankäynti ja elinympäristöt Suomessa keskiajalla. Lähteenä on enimmäkseen makrofossiilit ja lisäksi aion tutkia arkeologisia lähteitä kuten muinaispeltoja ja esineitä. Olen kylläkin vasta kirjoittanut tutkimussuunnitelman, joten tämä tutkimus on aivan alkutekijöissään.