Archive

Posts Tagged ‘levänluhta’

Levänluhtaseminaari 24.11.2016

marraskuu 18, 2016 Jätä kommentti

Tervetuloa kuuntelemaan uusia tutkimustuloksia Levänluhdan projektista.

Näkökulmia Levänluhdan vesikalmistoon – tutkimusprojektin 2013–2016 tuloksia

Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, sali 104) torstaina 24.11.2016 klo 9:00–16:00. Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.

Ohjelma:

9.00–9.45 Seminaarin avaus: Levänluhdan arkeologinen konteksti ja projektin taustat – FT Anna Wessman, HY
9.45–10.15 Levänluhdan DNA-tutkimukset – valoa tunnelin päässä – dos. Jukka Palo, HY/THL
10.15–10.45 Levänluhdan kalmisto ajoitusten ja isotooppitutkimusten valossa – dos. Markku Oinonen, HY
10.45–11.15 Levänluhdan ympäristö ja arkeologiset kenttätyöt – FM Santeri Vanhanen, HY
Keskustelua, kysymyksiä
11.30–13.00 Lounas (omakustanteinen)
13.00–13.30 Nautoja, hevosia…Mitä Levänluhdasta löytyneet eläinluut kertovat rautakauden yhteisöstä ja hautaustavoista? – dos. Kristiina Mannermaa, HY
13.30–14.00 Levänluhtalaisten sukupuoli ja pituus – dos. Markku Niskanen, OY
14.00–14.30 Levänluhdan vainajien tautihistoria – FT Kati Salo, HY
14.30–15.00 Levänluhdan metalliesineistön tutkimukset – FT Elisabeth Holmqvist, HY
Keskustelua, kysymyksiä
POSTERI: Facial reconstruction of the Käldamäki girl – MSc Forensic Art Heidi Kuivaniemi-Smith
16.00 Seminaarin päätös

Kategoriat:Archaeology, Arkeologia Avainsanat: ,

Näytteidenottomatka Levänluhtaan 5.-10.5.2013

Touko 13, 2013 4 kommenttia

Johdanto

Aloin alkuvuodesta suunnittelemaan Levänluhdan ympäristön inventointia, joka kuuluu jo aiemmin mainittuun laaja-alaiseen Levänluhtaprojektiin. Tutkimukseen oli budjetoitu fosfaatti- ja suskeptibiliteettikartoitus. Ensi vuonna aiomme inventoida isommalla porukalla, joten kartoituksen tulokset olisi hyvä saada valmiiksi ennen sitä, jotta inventointi voitaisiin kohdistaa kiinnostaville alueille.

Idea kartoituksen tekoon tuli tietääkseni Peter Holmbladilta, joka on arkeologian lehtori Uumajan yliopistossa. Olen harjoitellut näytteidenottoa samassa paikassa, joten homma ei tuntunut mahdottomalta. Kevään mittaan sain kaikki esivalmistelut tehtyä. Luin joitain inventointiin liittyviä tekstejä kuten Opas arkeologiseen inventointiin ja aloitin lukemaan E. B. Banningin Archaeological Surveytä, mutta se oli ehkä hieman liian teoreettinen omiin tarkoituksiini, vaikka muuten vaikuttikin hyvältä. Opettelin myös käyttämään QGIS-ohjelmaa, josta tulee varmasti olemaan hyötyä myöhemminkin.

Valitsin näytteidenottoalueeksi aika ison alueen Levänluhdan ympäristöstä, joka oli noin 320×370 metrin laajuinen. Sinne näytepisteitä tuli noin 25 metrin välein, yhteensä hieman yli 220 näytepistettä. Pisteitä oli sekä pellolla, että Momminmäen metsäsaarekkeella. Pellot ovat tällä alueella yleensä savea tai turvetta eli vanhaa merenpohjaa tai kuivattua suota (joka myös on ollut merenpohjaa?). Mäet taas ovat usein hieman karkeampaa ainesta (silttiä tai hiekkaa) ja kiviä eli siis moreenia ainakin jossain määrin. En ole lukenut geologiaa, joten termit ja muut asiat voivat olla vähän sinne päin.

Näytteistä on tarkoitus mitata fosfaattipitoisuus ja magneettinen suskeptibiliteetti. Korkeita fosfaattipitoisuuksia on mm. asuinpaikoilla, joilla ihmistoiminta nostaa pitoisuuksia. Esimerkiksi suuri luiden määrä voi nostaa fosfaattiarvoja. Magneettinen suskeptibiliteetti (MS) taas nousee esimerkiksi tulenpidon tai raudanvalmistuksen ansiosta. Menetelmien avulla ei toki saada absoluuttista tietoa miten, missä ja milloin ihmiset ovat toimineet, mutta niiden avulla voidaan kuitenkin kohdistaa tutkimukset oikeille alueille. Tässä tutkimuksessa näyteväli on aika suuri, mutta toisaalta alue on iso. Päämääränä on saada tietoa siitä miten ihmistoimintaa on ollut laajemmalla alueella ja oikeastaan löytää asuinpaikkoja.

Wesa Perttola auttoi saamaan suunnittelemani pisteet tarkkuus-GPS:ään, jolla pisteet voi mitata helposti ainakin pellolta, mutta metsässä puut haittaavat sen toimintaa. Otin mukaan myös takymetrin, jolla pisteitä voisi mitata metsästä.

Matka ja ensimmäinen päivä

Maanantaina 5. toukokuuta näin Marko Marilan, joka ystävällisesti tuli matkalle mukaan. Haimme auton ja sitten tavarat yliopistolta ja lähdimme kohti Isoakyröä. Matkalla kävimme haukkaamassa påtor-varmuusvälipalaa Pispalassa. Matka sujui hyvin, aurinko paistoi ja V50:n kumit söivät maantieta nopeasti pro bono-apurahatutkijan vaihtaessa Miles Davisin Mäk Gälikseen.

Levänluhdan lähde.

Levänluhdan lähde.

Pääsimme perille iltapäivällä ja kävimme tervehtimässä maanomistajaa, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Aloitimme tarkkuus GPS:n käynnistämisellä, jolloin huomasimme siihen liittyvän osan eli modeemin jääneen kotiin. GPS jäi siis käyttökelvottomaksi, enkä kyllä oikein ollut käyttänyt sitä aiemmin muutenkaan. Olisi ollut kyllä mukava opetella sitä. Meidän piti siis tehdä kaikki mittaukset takymetrillä, joka kyllä onnistuisi varmasti hyvin, koska olin käyttänyt laitetta aiemmin ja olimme viime kerralla tehneet hyvät kiintopisteet, jotka on sidottu valtakunnalliseen koordinaatistoon.

Mittaukset tehtiin takymetrillä.

Mittaukset tehtiin takymetrillä.

Takymetriäkään ei saatu toimimaan ihan heti, mutta kopioituani pisteet GPS:stä takymetriin alkoi homma näyttää paremmalta. Saimme jopa yhden näytteen kairattua, mutta emme mitattua.

Tiistai

Vaikka hommat olivat alkaneetkin jossain määrin hyvin, niin silti heräsin ennen herätyskelloa ja näin unta näytteidenotosta. Aamulla saimme takymetrin orientoitua ja aloitimme näytteenoton. Leveämpää, noin viiden sentin levyistä kairaa oli todella vaikea saada pellosta läpi ja syykin paljastui – pellossa oli vielä noin viisi senttiä routaa kyntökerroksen alapuolella. Otettuamme muutaman näytteen paksummalla kairalla siirryimme lapioon, koska halusin nähdä vähän paremmin mitä kerroksia pellossa on. Muutamien kuoppien perusteella kyntökerrosta oli noin 20-40 cm ja sen alla oli savi (jos joku tietää mikä merivaihe on kyseessä, niin saa toki kertoa, korkeus nykyisestä merenpinnasta on noin 25 metriä). Jossain kuopissa oli myös turvetta muistuttavia kerroksia, jotka saattavat liittyä siihen, että Levänluhdan ympärillä on ollut kosteikko, joka sittemmin on muutettu pelloksi ja turvekerrokset ovat tällöin jääneet peltomullan alle.

Kuoppa pellossa, jossa näkyy kyntökerros ja sen alla savi.

Kuoppa pellossa, jossa näkyy kyntökerros ja sen alla harmaa savi.

Lounaalla näimme Museoviraston SKAIK eli Skogens Kulturarv i Kvarkenregionen -projektin jäseniä Isonkyrön kunnantalolla. Heidän toimestaan Kyrönmaata on mm. inventoitu ja nyt he kävivät kohteiden maanomistajien luona, joiden kanssa he keskustelivat erilaisista hoitotoimenpiteistä. Kohteiden polkuja parannellaan ja niille laitetaan uusia kylttejä, jolloin muinaisjäännöksiin on helpompi käydä tutustumassa.

Pelto, lapio ja arkeologi.

Pelto, lapio ja arkeologi.

Iltapäivällä saimme otettua melko paljon näytteitä, vaikka takymetri välillä lähtikin pois vaaterista. Työpäivän jälkeen kävimme tutustumassa Törnävän alueeseen, joka olikin varsin hieno ja rauhoittava paikka. Olin käynyt siellä aiemmin vain Provinssirockissa. Festarialueellakin on järjestetty arkeologisia kaivauksia Roskilden esikuvan mukaan.

Keskiviikko

Olin jo vähän rentoutuneempi ja näytteidenotto alkoi sujua nopeasti opittuamme parhaat metodit. Käytimme kapeaa kairaa, joka meni melko hyvin pellosta läpi, vaikka useimmiten jouduimmekin molemmat painamaan kairaa, että se menisi roudan ja saven sisään riittävän syvälle. Marko ei ollut aiemmin käyttänyt takymetriä, mutta oppi sen nopeasti, joten minä keskityin kairaamiseen ja hän mittamiseen. Saimme suuren alan peltoa mitattua päivän aikana.

Yövyimme Seinäjoella ja kävimme työpäivien jälkeen syömässä keskustassa. Edellisinä päivinä kaupungilla oli ollut hyvin vähän ihmisiä, mutta yhtäkkiä porukkaa oli paljon. Huomasimme ensin Mun Provinssi -tapahtuman, jossa mainostettiin Provinssirockia ja siellä oli muutama esiintyjäkin. Sitten kävelimme vähän enemmän ja huomasimme, että ihmisiä oli paljon siksi, että kaupungissa järjestettiin Seinäkuun Yö -niminen tapahtuma, jossa oli paljon erilaista toimintaa. Ihmisiä oli varmaan paljon myös sen vuoksi, että seuraavana päivänä oli helatorstai. Kävimme Still Standing -baarissa kuuntelemassa yhden bändin soittoa.

Helatorstai

Vaikka olikin pyhä, niin ajattelimme vielä tehdä hommia ja olimme sopineet opastuskäynnin Isonkyrön vanhaan kirkkoon ja kotiseutumuseoon. Ajattelimme käyttää päivän koekuoppien kaivamiseen, koska näytteitä oli otettu peltoalueelta jo melko kattavasti. Kaivoimme muutaman kuopan, joista ei löytynyt mitään merkittävää ja sen jälkeen sade yltyi emmekä voineet oikein tehdä mitään järkevää. Kävimme sitten syömässä ja menimme sitten kirkolle.

Isonkyrön vanha kirkko.

Isonkyrön vanha kirkko.

Kirkolla tapasimme Väinö Pollarin ja Anneli Rinta-Knuuttilan, jotka olivat ystävällisesti lupautuneet opastamaan kirkolla ja museolla. Tutustuimme ensin kirkkoon, jonka rakentaminen on aloitettu 1300-luvulla. Sisällä on runsaasti 1560-luvulla tehtyjä renessanssimaalauksia, joissa kuvataan Raamatun tapahtumia. Maalaukset olivat erittäin vaikuttavia ja lähes kaikki olivat hyvinsäilyneitä. Minua maalauksissa kiinnostavat erityisesti maatalousesineet, jotka ilmeisesti on kuvattu usein paikallisten esikuvien mukaan eli niiden avulla voisi ilmeisesti saada tietoa ajan teknologiasta. Ruotsissa Janken Myrdal on tehnyt aiheesta kattavia tutkimuksia käyttäen myös asiakirjalähteitä. Isonkyrön kirkon kuvissa oli ainakin viikate ja lapio, jotka näyttivät samankaltaisilta kuin Myrdalin kirjassa.

Anneli esittelee kirkkoa.

Anneli Rinta-Knuuttila esittelee kirkkoa.

Kirkon jälkeen kävimme vielä kotiseutumuseossa, jota esitteli Väinö Pollari. Siellä oli paljon erilaisia esineitä ja interiöörejä. Oltermannin sauva oli minulle uusi asia. Se oli ns. kylänvanhimman sauva, jossa oli pieni lokero kiertävälle viestille. Talon yläkerrassa oli myös yksi Levänluhdasta löytynyt naisen pääkallo, joka oli juuri palannut Ruotsin matkalta. Keskustelimme Levänluhdan tutkimuksista ja oppaat vaikuttivat kiinnostuneilta tutkimuksistamme.

Oltermannin sauva.

Oltermannin sauva.

Naisen kallo Levänluhdasta.

Naisen kallo Levänluhdasta.

Palasimme Levänluhtaan ja aloimme kaivaa koekuoppia. Metsän puolella maa oli kuitenkin niin routainen, ettei siihen saanut kovalla hakkaamisellakaan kaivettua koekuoppia. Päätimme siten ottaa näytteitä vielä metsän puolelta, joka varmasti olikin parempi vaihtoehto, sillä sen avulla saamme vertailtua pellon ja metsän tuloksia keskenään. Saimme otettua näytteitä metsästä melko laajalti. Tussin sanottua sopimuksensa irti kello olikin jo viisi, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä pois.

Perjantai

Aamulla kävimme vielä tekemässä vähän pintapoimintaa Hautamäen/Kakunmäen tunnetulla kohteella. Kohde on hieman epämääräinen, mutta sieltä on ilmeisesti löytynyt rautakautinen solki. Pelloilla oli erittäin paljon (rauta?)kuonaa ja joitain nuorempia löytöjä. Pelloilla oli myös joitain savitiivisteen paloja. Kohde vaikuttaa kiinnostavalta ja siinä olisikin hyvä tehdä jonkinlaisia tutkimuksia.

Lähdimme sitten ajamaan takaisin. Menimme taas Tampereen kautta, jossa kävimme lounaalla. Marko ehti juuri ja juuri FAKiin (Filosofis-arkeologinen klubi) ja itse palautin tavarat. Auton palautuksessa oli vähän tuuria, koska liike meni kiinni kuudelta ja olin siellä 18.02, mutta onneksi paikalla oli vielä henkilö, jolle sain palautettua avaimen.

Jälkisanat

Matka sujui mielestäni hyvin ja molemmat opimme paljon uutta näytteidenotosta, takymetristä, Levänluhdasta, Isostakyröstä ja ylipäänsä Pohjanmaasta. Nyt pitää vaan toivoa, että näytteet ovat sopia analyysiin ja odottaa analyysin tuloksia. Levänluhdan mysteeri on taas pienen askeleen lähempänä selviämistä.

Toinen näytteidenottomatka Levänluhdalle

syyskuu 23, 2012 Jätä kommentti

19.-21.9.2012

Koska keväällä emme saaneet otettua siitepölynäytettä Levänluhdan lähellä sijaitsevista lammista, niin lähdimme toista kertaa matkaan. Tarkoituksena oli myös kokeilla arkeologian oppiaineen uusia geofysikaalisia laitteita.

Minä, siitepölyanalyytikko Teija Alenius, osteologi Kristiina Mannermaa ja yliopisto-opettaja Wesa Perttola (joka on erikoistunut mm. geofysikaalisiin mittalaitteisiin) lähdimme matkaan Topeliasta kahdeksan aikoihin ja pakkasimme auton täyteen erilaisia laitteita. Ajoimme ensin suolle n. kahden kilometrin päähän Levänluhdasta. Suota oli ojitettu monin paikoin ja Teija toivoi löytävänsä jonkun kosteamman kohdan suon keskeltä. Pompimme ojien yli ja löysimmekin hyvän paikan, jota ei oltu ojitettu eikä siellä kasvanut puita. Kairaamisessa meni aika pitkä aika saimme noin parin metriä sedimenttiä talteen. Kairanäytteen pohjalla oli savea, joka on muinaista merenpohjaa ja sen päällä oli lietettä. Kairanäytteessä näkyi heti joitain siemeniä, joten minulle pitäisi olla ainakin jotain hommaa siinä. Odotan sitä innolla.

Kristiina ja Teija dokumentoivat kairanäytettä.

Otimme kairan ja näytteet mukaan ja lähdimme käväisemään Levänluhdalla. Siellä juttelimme vähän Arkkolan isännän kanssa ja katselimme paikkoja. Sitten menimmekin Seinäjoelle yöpaikkaan.

Toisena päivän aloitimme siirtämällä kiintopisteen gps:n avulla. Tämän avulla voimme kiinnittää Levänluhdalla tekemämme mittaukset yleisiin koordinaatteihin. Teimme muutamia kiintopisteitä ympäristöön ja asemoimme takymetrin, jonka avulla teimme linjaston maatutkamittausta varten. Sitten yritimme ottaa kairanäytettä itse Levänluhdan lähteestä, mutta siellä sedimenttiä ei ollut säilynyt riittävästi.

Teija, Wesa ja Kristiina tekevät apukiintopisteen.

Maatutkaamisessa menikin sitten aikas pitkään, mutta saimme koko Levänluhdan muinaisjäännösalueen aidan sisäisen alueen ja vähän ympäristöä tutkattua metrin välein kulkevissa kaistoissa. Tutkaus oli helppoa pellolla, mutta muinaisjäännösaidan sisällä oli puita ja ojia, jotka tekivät hommasta vähän vaikeampaa. Myöhemmin Kristiinan kädet olivatkin aivan nokkosen pistoilla, koska hän ryömi mm. kuusen alla laittamassa mittoja.

Maatutkausta.

Aivan päivän lopulla satoi vielä rakeita ja ukkosti, mutta onneksi ilma oli muuten hyvä. Kävimme sitten syömässä Suomen viidenneksi suurimmassa Prismassa ja menimme yöpaikkaan.

Perjantaina teimme vähän lyhyemmän päivän ja kokeilimme maavastusmittaria. Sillä saimme vähän pienemmän alan mitattua, mutta tulokset näimme heti ja niissä näkyi ainakin Levänluhdalta tuleva oja, jossa oli pieni resistiivisyys ja joitain suuremman resistiivisyyden alueita ojan toisella puolella. Mittausala oli kyllä vähän liian pieni, mutta toivottavasti pääsemme myöhemmin mittaamaan lisää.

Itse tein vähän yleiskarttaa takymetrin avulla ja muistin kuinka ärsyttäviä puut ovat mitatessa. Yleiskartta on varmasti kuitenkin hyvä olla, jotta voimme verrata geofysikaalisia mittauksia ja vanhoja kaivauskarttoja toisiinsa.

Talvella Wesa tuleekin sitten käsittelemään maatutkausmateriaalia, Teija analysoimaan siitepölyjä ja minä kairanäytteestä löytyviä makrofossiileja. Toivottavasti Kristiina pääsee myös Levänluhdasta löytyneiden eläinluiden kimppuun.

Kohteelle on kyllä tulossa uusi kyltti ja toivomme tietenkin että uudenkin kyltin tiedot ovat vanhoja projektin päättyessä.

Näytteidenottomatka Levänluhdan lähistölle

maaliskuu 28, 2012 1 kommentti

Hei,

Levänluhta on Pohjanmaalla Isossakyrössä sijaitseva rautakautinen vesikalmisto. Paikalla on lähde, josta on löytynyt lähes sadan ihmisen luita, eläinten luita ja esineitä. Kohteesta on esitetty monia tulkintoja, joita ovat mm. uhripaikka, joukkohauta sekä naisten ja lasten hautauspaikka. Vaikka kohdetta onkin jo tutkittu pitkään, niin sen perimmäisestä luonteesta ei ole vielä päästy selvyyteen. Eläin- ja ihmisluista tehtyjen radiohiiliajoitusten mukaan kohde ajoittuu merovingiajalle, noin 600-650 jaa. ja esinetyypit ovat 400-700 luvuilta jaa. (Wessman et al. 2012 ja tarkemmin Wessman 2009) Levänluhdasta on tehty myös televisiodokumentti, jonka ansiosta se ollut tullut paremmin tunnetuksi.

Levänluhdan uusiin tutkimuksiin on saatu kolmen vuoden tutkimusapuraha. Monitieteisessä projektissa tullaan tekemään erinäisiä analyysejä, joilla selvitetään kohteen käyttöikää, ihmisten ruokavaliota, haudattujen perimää jne. Esineistöä analysoidaan uudelleen ja kohteen läheltä inventoidaan arkeologisia kohteita. (Wessman et al. 2012)

Projektissa on tarkoituksena myös selvittää kohteen ympäristö- ja viljelyhistoriaa. Näiden selvittämiseksi tullaan tekemään siitepöly- ja makrofossiilianalyysejä. Teija Aleniuksen vastuulla ovat siitepölytutkimukset ja itse olen vastuusssa makrofossiilianalyyseistä.

Aivan Levänluhdan vieressä ei ole sopivaa järveä tai lampea siitepölynäytteen ottamista varten, joten valitsimme kolme otollisinta lampea kohteen lähistöltä. Ne sijaitsevat noin puolentoista kilometrin säteellä lähteestä. Minä, Teija Alenius ja osteologi Kristiina Mannermaa lähdimme jo edellisenä päivänä, jotta ehtisimme hyvin ottaa näytteet kaikista lammista ja yövyimme mukavassa bead & breakfast-paikassa Seinäjoella.

Aamulla ajoimme ensimmäisen lammen luo, jossa heti huomasimme, ettemme tarvitsisi ahkiota, koska lunta oli enää niin vähän ja lampi mäen päällä. Otimme jääkairan, suokairan ja muut varusteet mukaan ja lähdimme lampea kohti. Se löytyi helposti, vaikka kastelinkin toisen jalkani melkein heti. Arvasin että oli huono idea ottaa vaelluskengät, mutta toisaalta saappaissa oli reikä, joten eivät nekään kovin hyvät olisi olleet.

Lampi oli melko pieni. Kairauksen perusteella jäätä oli melko paksusti, joten sillä uskalsi kävellä. Teimme kairalla muutaman reiän jäähän, josta mittasimme veden syvyyden, joka vaihteli vähän yli metrin ja 30 cm välillä. Sitten otimme suorakairalla sedimenttiä lammen pohjasta. Ikäväksemme saimme huomata, että pohjalla oli ainoastaan n. 5 cm savea. Näytteeseen olisi tarvinnut ainakin metrin järvisedimenttiä, joten jouduimme lähtemään tyhjin käsin.

Kairausta ensimmäisellä lammella.

Ajoimme seuraavaan paikkaan, jossa Teija kävi haastattelemassa paikallista miestä, joka oli lammen lähellä töissä. Häneltä saimme kuulla, että lampi oli ruopattu noin 10 vuotta sitten eli siitäkään ei ollut hyötyä. Kolmannen lammen kohdalla kävi samalla tavalla, joten emme sitten saaneet yhtään näytettä lammista. Alueella on todella vähän järviä, joten pieniä lampia ruopataan soistumisen estämiseksi.

Kairausta suokairalla.

Kun kerran olimme lähistöllä eikä meillä enää ollut muuta tekemistä, niin päätimme käydä katsomassa Levänluhtaa. Kävimme ensin juttelemassa maanomistajan kanssa, joka asuu aivan lähteen vieressä. Hän tulikin mukaan katsomaan kohdetta. Hän kertoi paljon Aarni Erä-Eskon kaivauksista 1980-luvulla, joille hän oli myös osallistunut. Lisäksi hän kertoi, että lähteen lähteen ojassa oli aiemmin kasvanut lummetta ja että saven alta kaivettaessa löytyy kotiloita noin 1,5 metrin syvyydestä, jolloin paikka on ilmeisesti ollut merta.

Levänluhdan muinaisjäännösalue. Puut ovat myöhemmin istutettuja ja niiden juurella on tällä hetkellä kaksi lähdettä.

Paikka oli kaiken kaikkiaan vaikuttava, vaikka olikin vähän vaikea saada kuvaa miltä se on näyttänyt rautakaudella ja kuinka laajoja kaivauksia paikalla on järjestetty. Hetken vielä katselimme paikkaa ja sitten pakkasimme tavarat ja matkasimme Seinäjoen pitsapaikan kautta Helsinkiin. Vaikka emme saaneetkaan näytteitä tällä kertaa otettua, niin pidimme reissua onnistuneena. Oli valaisevaa nähdä kohde ja saimme uusia ajatuksia siitä mistä voimme mahdollisesti ottaa näytteitä tulevaisuudessa.

Toinen lähde lähempää. Maaperä on ilmeisesti hyvin rautapitoista ja siksi vesi on niin punaista.

-Santeri

Lähteet:

Wessman, Anna, Kristiina Mannermaa & Tarja Sundell. 2012. Kolmivuotinen tutkimusrahoitus Isonkyrön Levänluhdan rautakautista vesikalmistoa tutkivalle monitieteiselle projektille. Muinaistutkija 1/2012, 69-71.

Wessman, Anna 2009. Levänluhta – a place of punisment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica. XXVI: 47-71.