Arkisto

Posts Tagged ‘kulinaristinen klubi’

Kulinaristisen klubin vappukokoontuminen

Touko 10, 2012 Jätä kommentti

Hei,

Vappu, tuo munkkien ja nakkien juhla-aika, ei jäänyt väliin kulinaristiselta klubiltakaan. Vappupäivä alkoi kuitenkin grillaamisella Kumpulassa, jossa pääsimme jo maistamaan Karoliinan tekemää onnistunutta simaa. Sieltä jatkoimme Meilahden pronssikautiselle röykkiölle (josta Kasper Stromman on myös kirjoittanut ei niin mairittelevasti blogissaan), jonne arkeologian opiskelijoilla (ja valmistuneillakin) on tapana kokoontua aattona. Siellä keskityimme juomapuoleen ja sitten jatkoimme Villen luokse klubi-iltamaan.

Marko aloitti klubin kokin tervehdyksellä eli amuse-bouchella (sana piti googlata, koska se jotenkin ei jäänyt vappuna päähän). Se koostui suolatuista vihreistä edamame-pavuista (tämäkin piti googlata) ja kylmistä Asaheista. Suolaisia papuja oli mukava lutkuttaa ja olut maistuikin entistä paremmin niiden jälkeen. Karoliina teki vappuisen boolin, jossa oli simaa, omenanpaloja ja jotain kirkasta. Se oli oikein raikasta.

Kokki (ei kuvassa) sanoo ”tervehdys!” ja hedelmät kelluvat boolissa kuin vappuiset jäälautat.

Seuraavana oli sitten vuorossa varsinainen alkuruoka, jossa pysyttiin samalla saarella. Sushissa oli ainakin avokadoa ja pyrkimyksenä oli tietenkin avata nenäontelot wasabilla. Hyvä alkupala ja pisteet panostuksesta.

Makit valmisteilla.

Seuraavana oli sitten vuorossa Villen pääruoka. Siinä vaiheessa taisi olla kova nälkä, koska kuvia ei tullut annoksesta otettua. Kyseessä oli siis kylmäsavustettu siika, uunijuurekset ja kermaviilikastike. Oikein hyvä perinteinen annos ja sopivan kevyt kolmen ruokalajin ateriaan. Uunivihannekset ovat myös kuuluneet pitkään omiin vakkareihini ja sain niihin idean aikoinaan keittokomero ja huone -keittokirjasta (jonka olen hukannut, ja jos joku tuntee piston sydämessään, niin voisin ottaa takaisin).

Sentään näistä oli kuva.

Palovaarasta huolimatta tein paistoin munkkeja. Ar@bian kauppakeskuksen S-marketista oli kaikki muu paitsi kookosrasva loppu, joten paiston ne siinä. Ihan hyvin se onnistui, vaikka teinkin joistain munkeista liian isoja, joten ne eivät paistuneet aivan sisälle asti. Kookosöljy haisee kyllä ällöttävälle ja se tuli taas mieleen munkinpaistokuvia katsellessa. Ja tähän voidaan myös lisätä, ettei munkkia ilman sokeria kannata ehkä laittaa ainakaan mihinkään design-pääkaupunkin logoon. Ihan hyviä niistä kyllä tuli, mutteivat kyllä voita Pynsän Näksän perinteisiä munkkeja.

Mmmmm.. munkies!

Esteettinen elämys.

Näin olimme saaneet vatsamme täyteen ja jatkoimme vapun viettoa. Kyllä kannatti!

Kulinaristinen klubi

maaliskuu 24, 2012 2 kommenttia

Hei,

Kulinaristinen klubi kokoontui eilen 23. maaliskuuta, kyseessä on jo neljäs kerta, joten asiaa voidaan pitää perinteenä. Olemme Markon ja Villen kanssa tehneet aina kolmen ruokalajin illallisen, johon kuuluu alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Kokoontumispaikka kiertää, joten fasiliteetit varioivat.

Ensimmäinen kerta oli luonani viime syksynä. Silloin ruokalajeina olivat Villen tomaattikeitto, minun suppilovahverorisotto ja Markon Brownie. Tomaattikeitto oli soseutettu ja Brownien kanssa oli jäätelöä ja kahvia. Ruuat olivat tosi hyviä, mutta ongelmana oli niitä tuli syötyä aivan liikaa ja liikkuminen oli tosi vaikeaa sen jälkeen. Ville otti vielä lisää Brownieta.

Kahvia, brownie ja jäätelöä.

Toinen kerta oli Villen luona. Silloin Marko teki alkupalaksi Bruschetan, jossa päällä oli hyvää juttua, muistaakseni valkosipulia ja tomaattia ja kait jotain yrttiä. Ville teki savulohinokkospastaa. Pasta oli itse rullattua hienolla pastakoneella ja nokkoset mökiltä kerättyjä. Itse tein jälkiruuaksi rahka á la maman, eli kermaa, rahkaa ja pakastemarjoja. Kaikenkaikkiaan onnistuneet ruuat ja olimme oppineet hieman jo pienentämään annoskokoja.

Viinikin oli hyvää.

Kolmas kerta eli tradition alku oli Markon luona. Siellä on pieni keittokomero, joten ruokia kannattaa vähän valmistella etukäteen (jota en tietenkään tehnyt, vaan tavalliseen tapaan etsin jonkun reseptin viimeisenä päivänä). Aloitin mädillä täytetyllä munarullalla. Reseptin katsoin Likivihreät -keittokirjasta. Vaikka ruoka kuulostaakin vähän omituiselta, niin siitä tuli hyvä ja se sopi runsaudeltaan ja kuohkeudeltaan hyvin alkupalaksi. Pääruokana oli Markon ricotta-pinaattitortelliinia salvia-voikastikkeessa. Tortelliini oli myös oikein hyvä ja visuaalisesti mukava elämys oli syödä suurta ricottaa ja pinaattia sisäänsä saanutta pastanyyttiä. En ollut itse aiemmin syönyt tämänkaltaista suurta pastanyyttiä. Ville toi jälkiruuaksi eri lailla valmistettuja taateleita, jotka olivat jostain Lähi-idästä peräisin. Taateleiden kanssa oli kardemummakahvia viskin kanssa, jossa Ville onnistui hyvin vaikkei olekaan mikään vannoutunut kaffeplörön vetäjä. Kaikenkaikkiaan taas onnistunut illallinen.

Mädillä täytetty munarulla.

Viimeisimmän kerran olimme uudestaan luonani syklin alkaessa taas alusta. En ollut oikein orientoinut kovin hyvin koko hommaan, mutta lopulta sain kasattua itseni ja etsin Hesarin nettisivuilta ranskalaistyylisen lohikeiton ohjeen. Lähivalintatalossa, jonka foursquare mayor olen (ja varmaan voisin vaatia vähän parempaa valikoimaa, toimivaa pullonpalautusautomaattia ja halvempia hintoja), ei tietenkään löytynyt fenkolia, lohi oli pakastekuutioita eikä kalafondiakaan löytynyt ja kaikenlisäksi jouduin ottamaan käyttöön seinään teippaamani varasetelit. Onneksi Marko pystyi tuomaan tavarat.

Olin jo edellisenä päivänä innostunut blenderistä, jolla voi tehdä myös drinkkejä. Ei siis pelkkiä smoothieita. Marko laittoi alkudrinkkiin kaksi appelsiinia, joista on leikattu valkoisen osat pois, vähän jäistä omenasosetta, jäitä ja Stolishnayaa. Raikas drinksu tuli. Ville innostui dj-mikseristäni, jolla sitten kaikki vähän yrittivät beat-miksata. Ei ihan biitit osuneet kohdilleen, mutta hauskaa oli.

Villen alkuruoka oli toast skagen, joka oli tosi hyvä, joskin se vähän kaipasi sitruunaa. Skagen sopii Villelle hyvin, koska hän on porukan kovin purjehtija ja voi käyttää purjehduskenkiä vaikuttamalta snobilta.

Ville viimeistelee toast skageneita.

Kalakeitto tosiaan oli suoraan reseptistä, enkä oikeastaan edes maistanut sitä tehdessäni, mutta hyvää siitä silti tuli. Lohikeitto oli aika eri makuinen kuin perinteinen suomalainen lohikeitto. Siinä on aika paljon hapokkuutta ja makeutta, verrattuna rustiseen ja kermaiseen kotimaiseen.

Lohikeiton misailua.

Jälkkäriksi oli Markon amerikkalaiset pannukakut karpaloilla ja kinuskilla. Marko teki kinuskin itse ja paistoi pannukakut, joista tuli pieniä, mutta vähän isompia kuin lättypannulätyt. Amerikkalaiset kyllä varmaan syövät isompia tai ehkä sitten enemmän. Maku oli oikein hyvä ja pleittaus kanssa hieno, vaikka ehkä lätyt olisivat voineet olla vähän pienempiä, jolloin annos olisi ollut hieman elegantimpi. Sofistikoituneessa ruokapöytäkeskustelussamme emme oikein päässeet selvyyteen mikä on toffeen ja kinuskin ero. Onko kyse vain kiinteysasteesta vai jostain muusta? Ruotsissa puhutaan kinuskista kolasååssina, englanniksi on ainakin fudge, joka siis voisi olla toffeeta. En muista enää edes mikä kinuski oli englanniksi.

Lautaset olivat kyllä vähän liian tummia.

Siinä ensimmäiset tapaamiset. Kommentteihin voi kyllä tehdä ehdotuksia tulevia kertoja varten tai pyytää reseptejä, joita sitten voidaan ehkä tänne laittaa. Tuleviksi teemoiksi olemme vähän miettiin Top Chef -teemaa, jossa pitäisi tehdä joku ohjelmassa tehty ruoka ja joku sitten arvostelisi aterian. Sarjassahan hienoa oli kun Välimäki oli heittämässä annoksia lautasineen roskiin.

-Santeri