Arkisto

Posts Tagged ‘arkeologia’

Kesällä kentällä ja vähän muuallakin 15.12.2016

joulukuu 12, 2016 Jätä kommentti

Esittelen uusimpia tutkimuksiani vähän ennen lounasta!

Helsingin yliopiston arkeologian oppiaine järjestää vuosittaisen Kesällä kentällä ja vähän muuallakin -seminaarin
torstaina 15.12. klo 916:30 Porthaniassa sali PIII. Ohjelma alla ja liitteenä.

Tilaisuus on kaikille avoin tervetuloa kuulemaan uusimpia kaivaus- ja tutkimustuloksia!

Seminaariohjelma:

09:15–09:20 Prof. Mika Lavento Avaussanat
09:20–09:40 HuK Juuso Koskinen Digitaaliräme – Arkeologisesti lupaavan suon vesistöhistorian 3D-malli ja sen koettelu kairauksilla
09:40–10:00 FM Jarkko Saipio Lapinrauniojärvi – Kaivaustutkimukset Ristiinan Louhivedellä 2014–2016
10:00–10:20 Dos. Georg Haggrén Swedish Iron and the Thirty Years War. Inventointi, Södermanland, Ruotsi.
10:20–10:40 FM Santeri Vanhanen Mistä löytyvät Suomen vanhimmat viljanjyvät?
10:40–11:00 FM Marko Marila Suomalaisia reaktioita uuteen arkeologiaan noin 1970–1990

Lounastauko

12:30–12:50 FM Tytti Juhola Arkeologisten tärkkelysjäämien analyysimenetelmä ja sen mahdollisuuksia
12:50–13:10 Dos. Antti Lahelma Arktisia kuvia: uutta tutkimusta Kuolan niemimaan ja Kalastajasaarennon kalliotaidekohteilla
13:10–13:30 FM Tarja Knuutinen & FM Elina Terävä Pelimerkkejä ja stratigrafiaa – katsaus kesän 2016 kaivauksiin Raaseporissa
13:30–13:50 FT Rick Bonnie Kinneret Regional Project 2016: Final excavations at the synagogue of Horvat Kur
Kahvitauko
14:30–14:50 FM Sami Raninen Pirkkalan Tursiannotkon myöhäisrautakautisen asuinpaikan kaivaus 2016
14:50–15:10 FT Paula Kouki Haminan Viidankangas 1 yleisökaivaukset – alustavia ajatuksia
15:10–15:30 Dos. Björn Forsén Artemiin kulttimenoista. Arakhamitain Agia Paraskevin kaivaukset Kreikassa 2016
15:30–15:50 Prof. Vesa-Pekka Herva Saksalaisen sotilassairaalan yhteisöarkeologiset tutkimukset Inarissa (Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanke)
Loppukeskustelu

Levänluhtaseminaari 24.11.2016

marraskuu 18, 2016 Jätä kommentti

Tervetuloa kuuntelemaan uusia tutkimustuloksia Levänluhdan projektista.

Näkökulmia Levänluhdan vesikalmistoon – tutkimusprojektin 2013–2016 tuloksia

Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, sali 104) torstaina 24.11.2016 klo 9:00–16:00. Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.

Ohjelma:

9.00–9.45 Seminaarin avaus: Levänluhdan arkeologinen konteksti ja projektin taustat – FT Anna Wessman, HY
9.45–10.15 Levänluhdan DNA-tutkimukset – valoa tunnelin päässä – dos. Jukka Palo, HY/THL
10.15–10.45 Levänluhdan kalmisto ajoitusten ja isotooppitutkimusten valossa – dos. Markku Oinonen, HY
10.45–11.15 Levänluhdan ympäristö ja arkeologiset kenttätyöt – FM Santeri Vanhanen, HY
Keskustelua, kysymyksiä
11.30–13.00 Lounas (omakustanteinen)
13.00–13.30 Nautoja, hevosia…Mitä Levänluhdasta löytyneet eläinluut kertovat rautakauden yhteisöstä ja hautaustavoista? – dos. Kristiina Mannermaa, HY
13.30–14.00 Levänluhtalaisten sukupuoli ja pituus – dos. Markku Niskanen, OY
14.00–14.30 Levänluhdan vainajien tautihistoria – FT Kati Salo, HY
14.30–15.00 Levänluhdan metalliesineistön tutkimukset – FT Elisabeth Holmqvist, HY
Keskustelua, kysymyksiä
POSTERI: Facial reconstruction of the Käldamäki girl – MSc Forensic Art Heidi Kuivaniemi-Smith
16.00 Seminaarin päätös

Kategoriat:Archaeology, Arkeologia Avainsanat: ,

23 000 vuotta vanhoja todisteita viljelystä ja protorikkaruohoista Ohalo II asuinpaikalta

heinäkuu 24, 2015 Jätä kommentti

Vastikään PLOS one tiedelehdessä julkaistussa erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa esitellään tuloksia hyvin varhaisesta viljelystä. Tulokset ova on saatu Israelista, Galileanjärven rannalta, jossa on kaivettu ympärivuoden asuttuja oksista tehtyjä majoja sekä liesiä.

Kasvinjäänteiden lisäksi kohteelta on löytynyt runsaasti piitä, hiottuja kiviesineitä, eläinten jäännöksiä, helmiä, puu- ja luuesineitä sekä aikuisen miehen hauta.

Kasvinjäännökset ovat alunperin hiiltyneet, jonka jälkeen ne ovat peittyneet järvenpinnan kohotessa. Tällä tavoin ne ovat säilyneet erinomaisen hyvin. Yli kolmasosa jäännöksistä oli heinäkasveja, joista viljeltyjä olivat emmervehnä, villiohra ja villikaura.

Selkeä todisteita viljojen käsittelystä olivat hioinkivi, josta löytyi villien viljojen tärkkelyksiä ja viljojen jyvien löytyminen hionkiven ympäristöstä.

Todisteena asutuksen ympärivuotisuudesta olivat 68 eri muuttolintulajin luut ja 101 kasvilajin siemenet, joiden perusteella kasveja on käytetty runsaammin keväällä ja kesällä, kun taas lintuja syksyllä ja talvella. Todisteena asutuksen pysyvyydestä ovat myös varhaisimmat kotihiiren ja rotan luut.

Ohalo II:ssa hyödynnettiin hyvin paljon eri luonnonkasveja ja villieläimiä. Näistä emmervehnän, ohran, herneen, linssin, mantelin, viikunan, rypäleen ja oliivin -villit muodot ovat nykyisten viljelykasvien edeltäjiä.

Kohteelta löytyi myös runsaasti nykyisten rikkaruohojen edeltäjiä eli protorikkaruohoja, joiden nykymuodot kasvavat rikkakasveina. Aikaisemmin näiden rikkakasvien villejä edeltäjiä ei kuitenkaan tunnettu. Yksi kohteen rikkakasveista oli suomessakin yleinen jauhosavikka. Rikkakasvit kasvoivat ilmeisesti pelloissa ja ihmisten muokkaamissa jätekasoissa.

Viljojen tähkälapakon katkelmien arpien perusteella voidaan saada selville ovatko kyseessä villit vai domestikoidut viljat. Villeissä viljoissa arvet ovat sileitä ja domestikoiduissa rosoisia. Tämä johtuu siitä, että villien muotojen siemenet irtoavat itsestään esim. tuulen avulla, kun taas ihmiset leikkaavat viljat irti. Ohalo II:ssa noin kolmasosa villiohran ja villivehnän tähkälapakon katkelmista oli domestikoitua tyyppiä. Tämä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan tarkoita sitä, että viljoja olisi domestikoitu, vaan sitä että piiterillä olisi kerätty osittain kypsiä villejä viljoja, jolloin osa jyvistä olisi irronnut helposti ja osa oltaisiin jouduttu katkaisemaan. Tähän viittaavat myös kohteelta löytyneissä maailman varhaisimmissa piiterissä mikroskoopilla näkyvä kiilto.

Tutkimuksen perusteella Ohalo II:ssa on kokeellisessa mielessä viljelty useita ei-domestikoituja eli villejä kasveja joiden seassa on kasvanut protorikkakasveja. Tämä traditio ei vaikuta nykytutkimuksen valossa jatkuneen kuin vasta noin. 11 000 vuotta myöhemmin, mutta tulevissa löydöksissä voidaan kuitenkin tehdä uusia löydöksiä tältä huonosti tunnetulta ajalta.

Ruokakulttuurin arkeologiaa kesäyliopistossa

heinäkuu 16, 2015 Jätä kommentti

Olen tässä kesän mittaan lukenut paljon arkeologiasta ja ruokakulttuurista valmistautuessani elokuussa järjestettävää kurssia varten. Erityisen kiinnostava oli Brian Haydenin Power of Feasts, jossa monet arkeologiset ilmiöt saavat uskottavan selityksen pitojen avulla. Kirjassa on lukuisia antropologisia ja arkeologisia esimerkkejä pidoista ja niiden vaikutuksesta mm. ihmisten valtasuhteisiin.

Kurssilla tullaan perehtymään siis pitoihin ja muihin arkeologian ja ruokakulttuurin ilmiöihin. Tervetuloa!

Kurssin kuvaus:

Kivikautinen lusikka, hevosenluu, suoruumiin vatsa, palaneet kivet, ruukunpalan lipidit ja reisiluun isotoopit – näiden kaikkien avulla voidaan tutkia ruokakulttuurin arkeologiaa. Kurssilla tarkastellaan, miten ruokakulttuuri kehittyi esihistoriallisena aikana, miten sen voi määritellä ja miten sitä voi tutkia arkeologisilla menetelmillä. Kurssilla käydään läpi esihistoriallisen ruokakulttuurin tutkimiseen liittyviä teoreettisia ja metodologisia näkökulmia, ja niitä peilataan ruokakulttuuriin liittyviin tapaustutkimuksiin. Kurssilla käsiteltäviä teemoja ovat: miten ruoka on hankittu, mitä on varsinaisesti syöty, miten ruoka on valmistettu, millaisia ruokavälineitä ja -tapoja ihmisillä on ollut sekä millaisia uskomuksia ja käsityksiä ruokaan on liittynyt. Kurssi koostuu luennoista, oheislukemistosta ja keskusteluista.

Kurssille voi ilmoittautua vielä 3.8. asti. Lisätiedot ja ilmoittautuminen.

 

Tieteen pävien esitelmän verkkotallenne

tammikuu 12, 2015 Jätä kommentti

Tieteen päivien sessio Sattuma sopassa meni mukavasti, vaikka session vetäjä Johanna Mäkelä sattuikin ikävä kyllä sairastumaan. Session videon voi katsoa verkosta täältä.

Idätyskoe

maaliskuu 27, 2014 Jätä kommentti

Hyvää kevättä!

Olen taas kylvänyt kaikkia yrttejä ja ajattelin samalla kokeilla toisenlaista idätysjuttua. Vantaan Mårtensbyn kylätontin 1700-luvun lopulla rakennetusta kaivosta otettua maata oli aika paljon, joten ”istutin” yhden näytteen kukkaruukkuun. Näytteestä löytyi koiranputken, saralajin, jauhosavikan, kirjo-/karheapillikkeen, peipin, heinän, pukinjuuren, pihatattaren, pelto-/huhtahanhikin, rönsyleinikin, hierakan, otavalvatin, peltohatikan, pihatähtimön ja nokkosen siemeniä. Ruukussa voi kyllä tulla vähän täyttä, jos kasvit alkavat itää hyvin. Joistain kasveista voisi saada sitten lajin tarkemmin tietoon, jos ne kasvavat niin isoiksi. 

Image

 

Arkeologisista materiaaleista on aiemminkin tehty idätyskokeita, joissa ainakin osa kasveista on itänyt. 

 

Myös Padise Vantaa kirja ladattavissa

tammikuu 24, 2014 Jätä kommentti

Padisen ja Vantaan yhteistyönä syntynyt kirja on ladattavissa täältä.

Kategoriat:Uncategorized Avainsanat: ,