Arkisto

Posts Tagged ‘arkeologia’

Kesällä kentällä ja vähän muuallakin 15.12.2016

12 joulukuun, 2016 Jätä kommentti

Esittelen uusimpia tutkimuksiani vähän ennen lounasta!

Helsingin yliopiston arkeologian oppiaine järjestää vuosittaisen Kesällä kentällä ja vähän muuallakin -seminaarin
torstaina 15.12. klo 916:30 Porthaniassa sali PIII. Ohjelma alla ja liitteenä.

Tilaisuus on kaikille avoin tervetuloa kuulemaan uusimpia kaivaus- ja tutkimustuloksia!

Seminaariohjelma:

09:15–09:20 Prof. Mika Lavento Avaussanat
09:20–09:40 HuK Juuso Koskinen Digitaaliräme – Arkeologisesti lupaavan suon vesistöhistorian 3D-malli ja sen koettelu kairauksilla
09:40–10:00 FM Jarkko Saipio Lapinrauniojärvi – Kaivaustutkimukset Ristiinan Louhivedellä 2014–2016
10:00–10:20 Dos. Georg Haggrén Swedish Iron and the Thirty Years War. Inventointi, Södermanland, Ruotsi.
10:20–10:40 FM Santeri Vanhanen Mistä löytyvät Suomen vanhimmat viljanjyvät?
10:40–11:00 FM Marko Marila Suomalaisia reaktioita uuteen arkeologiaan noin 1970–1990

Lounastauko

12:30–12:50 FM Tytti Juhola Arkeologisten tärkkelysjäämien analyysimenetelmä ja sen mahdollisuuksia
12:50–13:10 Dos. Antti Lahelma Arktisia kuvia: uutta tutkimusta Kuolan niemimaan ja Kalastajasaarennon kalliotaidekohteilla
13:10–13:30 FM Tarja Knuutinen & FM Elina Terävä Pelimerkkejä ja stratigrafiaa – katsaus kesän 2016 kaivauksiin Raaseporissa
13:30–13:50 FT Rick Bonnie Kinneret Regional Project 2016: Final excavations at the synagogue of Horvat Kur
Kahvitauko
14:30–14:50 FM Sami Raninen Pirkkalan Tursiannotkon myöhäisrautakautisen asuinpaikan kaivaus 2016
14:50–15:10 FT Paula Kouki Haminan Viidankangas 1 yleisökaivaukset – alustavia ajatuksia
15:10–15:30 Dos. Björn Forsén Artemiin kulttimenoista. Arakhamitain Agia Paraskevin kaivaukset Kreikassa 2016
15:30–15:50 Prof. Vesa-Pekka Herva Saksalaisen sotilassairaalan yhteisöarkeologiset tutkimukset Inarissa (Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanke)
Loppukeskustelu

Levänluhtaseminaari 24.11.2016

18 marraskuun, 2016 Jätä kommentti

Tervetuloa kuuntelemaan uusia tutkimustuloksia Levänluhdan projektista.

Näkökulmia Levänluhdan vesikalmistoon – tutkimusprojektin 2013–2016 tuloksia

Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, sali 104) torstaina 24.11.2016 klo 9:00–16:00. Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.

Ohjelma:

9.00–9.45 Seminaarin avaus: Levänluhdan arkeologinen konteksti ja projektin taustat – FT Anna Wessman, HY
9.45–10.15 Levänluhdan DNA-tutkimukset – valoa tunnelin päässä – dos. Jukka Palo, HY/THL
10.15–10.45 Levänluhdan kalmisto ajoitusten ja isotooppitutkimusten valossa – dos. Markku Oinonen, HY
10.45–11.15 Levänluhdan ympäristö ja arkeologiset kenttätyöt – FM Santeri Vanhanen, HY
Keskustelua, kysymyksiä
11.30–13.00 Lounas (omakustanteinen)
13.00–13.30 Nautoja, hevosia…Mitä Levänluhdasta löytyneet eläinluut kertovat rautakauden yhteisöstä ja hautaustavoista? – dos. Kristiina Mannermaa, HY
13.30–14.00 Levänluhtalaisten sukupuoli ja pituus – dos. Markku Niskanen, OY
14.00–14.30 Levänluhdan vainajien tautihistoria – FT Kati Salo, HY
14.30–15.00 Levänluhdan metalliesineistön tutkimukset – FT Elisabeth Holmqvist, HY
Keskustelua, kysymyksiä
POSTERI: Facial reconstruction of the Käldamäki girl – MSc Forensic Art Heidi Kuivaniemi-Smith
16.00 Seminaarin päätös

Kategoriat:Archaeology, Arkeologia Avainsanat: ,

23 000 vuotta vanhoja todisteita viljelystä ja protorikkaruohoista Ohalo II asuinpaikalta

24 heinäkuun, 2015 Jätä kommentti

Vastikään PLOS one tiedelehdessä julkaistussa erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa esitellään tuloksia hyvin varhaisesta viljelystä. Tulokset ova on saatu Israelista, Galileanjärven rannalta, jossa on kaivettu ympärivuoden asuttuja oksista tehtyjä majoja sekä liesiä.

Kasvinjäänteiden lisäksi kohteelta on löytynyt runsaasti piitä, hiottuja kiviesineitä, eläinten jäännöksiä, helmiä, puu- ja luuesineitä sekä aikuisen miehen hauta.

Kasvinjäännökset ovat alunperin hiiltyneet, jonka jälkeen ne ovat peittyneet järvenpinnan kohotessa. Tällä tavoin ne ovat säilyneet erinomaisen hyvin. Yli kolmasosa jäännöksistä oli heinäkasveja, joista viljeltyjä olivat emmervehnä, villiohra ja villikaura.

Selkeä todisteita viljojen käsittelystä olivat hioinkivi, josta löytyi villien viljojen tärkkelyksiä ja viljojen jyvien löytyminen hionkiven ympäristöstä.

Todisteena asutuksen ympärivuotisuudesta olivat 68 eri muuttolintulajin luut ja 101 kasvilajin siemenet, joiden perusteella kasveja on käytetty runsaammin keväällä ja kesällä, kun taas lintuja syksyllä ja talvella. Todisteena asutuksen pysyvyydestä ovat myös varhaisimmat kotihiiren ja rotan luut.

Ohalo II:ssa hyödynnettiin hyvin paljon eri luonnonkasveja ja villieläimiä. Näistä emmervehnän, ohran, herneen, linssin, mantelin, viikunan, rypäleen ja oliivin -villit muodot ovat nykyisten viljelykasvien edeltäjiä.

Kohteelta löytyi myös runsaasti nykyisten rikkaruohojen edeltäjiä eli protorikkaruohoja, joiden nykymuodot kasvavat rikkakasveina. Aikaisemmin näiden rikkakasvien villejä edeltäjiä ei kuitenkaan tunnettu. Yksi kohteen rikkakasveista oli suomessakin yleinen jauhosavikka. Rikkakasvit kasvoivat ilmeisesti pelloissa ja ihmisten muokkaamissa jätekasoissa.

Viljojen tähkälapakon katkelmien arpien perusteella voidaan saada selville ovatko kyseessä villit vai domestikoidut viljat. Villeissä viljoissa arvet ovat sileitä ja domestikoiduissa rosoisia. Tämä johtuu siitä, että villien muotojen siemenet irtoavat itsestään esim. tuulen avulla, kun taas ihmiset leikkaavat viljat irti. Ohalo II:ssa noin kolmasosa villiohran ja villivehnän tähkälapakon katkelmista oli domestikoitua tyyppiä. Tämä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan tarkoita sitä, että viljoja olisi domestikoitu, vaan sitä että piiterillä olisi kerätty osittain kypsiä villejä viljoja, jolloin osa jyvistä olisi irronnut helposti ja osa oltaisiin jouduttu katkaisemaan. Tähän viittaavat myös kohteelta löytyneissä maailman varhaisimmissa piiterissä mikroskoopilla näkyvä kiilto.

Tutkimuksen perusteella Ohalo II:ssa on kokeellisessa mielessä viljelty useita ei-domestikoituja eli villejä kasveja joiden seassa on kasvanut protorikkakasveja. Tämä traditio ei vaikuta nykytutkimuksen valossa jatkuneen kuin vasta noin. 11 000 vuotta myöhemmin, mutta tulevissa löydöksissä voidaan kuitenkin tehdä uusia löydöksiä tältä huonosti tunnetulta ajalta.

Ruokakulttuurin arkeologiaa kesäyliopistossa

16 heinäkuun, 2015 Jätä kommentti

Olen tässä kesän mittaan lukenut paljon arkeologiasta ja ruokakulttuurista valmistautuessani elokuussa järjestettävää kurssia varten. Erityisen kiinnostava oli Brian Haydenin Power of Feasts, jossa monet arkeologiset ilmiöt saavat uskottavan selityksen pitojen avulla. Kirjassa on lukuisia antropologisia ja arkeologisia esimerkkejä pidoista ja niiden vaikutuksesta mm. ihmisten valtasuhteisiin.

Kurssilla tullaan perehtymään siis pitoihin ja muihin arkeologian ja ruokakulttuurin ilmiöihin. Tervetuloa!

Kurssin kuvaus:

Kivikautinen lusikka, hevosenluu, suoruumiin vatsa, palaneet kivet, ruukunpalan lipidit ja reisiluun isotoopit – näiden kaikkien avulla voidaan tutkia ruokakulttuurin arkeologiaa. Kurssilla tarkastellaan, miten ruokakulttuuri kehittyi esihistoriallisena aikana, miten sen voi määritellä ja miten sitä voi tutkia arkeologisilla menetelmillä. Kurssilla käydään läpi esihistoriallisen ruokakulttuurin tutkimiseen liittyviä teoreettisia ja metodologisia näkökulmia, ja niitä peilataan ruokakulttuuriin liittyviin tapaustutkimuksiin. Kurssilla käsiteltäviä teemoja ovat: miten ruoka on hankittu, mitä on varsinaisesti syöty, miten ruoka on valmistettu, millaisia ruokavälineitä ja -tapoja ihmisillä on ollut sekä millaisia uskomuksia ja käsityksiä ruokaan on liittynyt. Kurssi koostuu luennoista, oheislukemistosta ja keskusteluista.

Kurssille voi ilmoittautua vielä 3.8. asti. Lisätiedot ja ilmoittautuminen.

 

Tieteen pävien esitelmän verkkotallenne

12 tammikuun, 2015 Jätä kommentti

Tieteen päivien sessio Sattuma sopassa meni mukavasti, vaikka session vetäjä Johanna Mäkelä sattuikin ikävä kyllä sairastumaan. Session videon voi katsoa verkosta täältä.

Idätyskoe

27 maaliskuun, 2014 Jätä kommentti

Hyvää kevättä!

Olen taas kylvänyt kaikkia yrttejä ja ajattelin samalla kokeilla toisenlaista idätysjuttua. Vantaan Mårtensbyn kylätontin 1700-luvun lopulla rakennetusta kaivosta otettua maata oli aika paljon, joten ”istutin” yhden näytteen kukkaruukkuun. Näytteestä löytyi koiranputken, saralajin, jauhosavikan, kirjo-/karheapillikkeen, peipin, heinän, pukinjuuren, pihatattaren, pelto-/huhtahanhikin, rönsyleinikin, hierakan, otavalvatin, peltohatikan, pihatähtimön ja nokkosen siemeniä. Ruukussa voi kyllä tulla vähän täyttä, jos kasvit alkavat itää hyvin. Joistain kasveista voisi saada sitten lajin tarkemmin tietoon, jos ne kasvavat niin isoiksi. 

Image

 

Arkeologisista materiaaleista on aiemminkin tehty idätyskokeita, joissa ainakin osa kasveista on itänyt. 

 

Myös Padise Vantaa kirja ladattavissa

24 tammikuun, 2014 Jätä kommentti

Padisen ja Vantaan yhteistyönä syntynyt kirja on ladattavissa täältä.

Kategoriat:Uncategorized Avainsanat: ,

Kellutusta Virolahdella ja Narvassa

23 elokuun, 2013 Jätä kommentti

Hei taas,

Kesällä olin mukana kaksilla väitöskirjaan liittyvillä kaivauksilla kelluttamassa maanäytteitä. Kesäkuussa oli Virolahden Meskäärtty, josta otettuja maanäytteitä tutkin jo aiemmin. Meskäärtty on kivikautinen asumuspainanne eli osittain maahan kaivettu talo. Talo on suuri ja siinä on 3 erillistä huonetta. 2010 kaivausten raportin ja talosta kirjoitetun artikkelin voi lukea täältä. Talon kulttuurimaan löydöt ajoittuvat suunnilleen 3000 eaa. – 2000 eaa. paikkeille. Kaivauksilla on löytynyt mm. keramiikkaa, kvartsia ja luuta. Vuoden 2010 maanäytteistä löytyi enimmäkseen erilaisten keräilykasvien siemeniä ja yksi kiinnostava heinän siemen, joka olisi voinut olla vilja, mutta sitä ei voinut varmasti tunnistaa.

Tämän vuoden kaivausalue. Painanne jatkuu kuvassa oikealle.

Tämän vuoden kaivausalue. Painanne jatkuu kuvassa oikealle. Vasemmalla oleva hiekkakuoppa on tuhonnut osan painanteesta.

Pääsin kaivauksille onneksi Kerkon ja Saritan kyydillä. Kaivaukset kestivät kymmenen päivää putkeen ja tulimme keskivaiheilla paikalle. Kaivaukset järjestettiin Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauksina ja talosta kaivettiin vain pieni osa. Ensimmäinen päivä olikin sitten viimeinen, jolloin olin kaivauksilla – lopun ajan kellutin näytteitä kämpillä. Kuivatimme näytteet saunassa ja kellutin ne sitten ulkona. Onneksi aurinko paistoi lähes koko ajan. Opetin myös opiskelijoille kelluttamista. Kellutin kolmisen päivää näytteitä ja sainkin siinä ajassa melkein kolme kertaa viime kertaiseen verrattuna kellutettua. Kaivauksilla löytyi myös joitain hiiltyneitä pähkinänkuoria ja kellutetuissa näytteissä näkyi vähän sianpuolukan siemeniä. Syksyllä tai talvella pääsen sitten katsomaan tarkemmin mitä näytteistä löytyy.

Jemppu kelluttaa kuistilla.

Jemppu kelluttaa kuistilla.

Näytteet pääsivät puusaunaan ennen kellutusta.

Näytteet pääsivät puusaunaan ennen kellutusta.

Kellutetut näytteet kuivumassa.

Kellutetut näytteet kuivumassa.

Toiselle kellutusmatkalle menin Karoliinan kanssa meren yli Viroon. Menimme ensin laivalla Tallinnaan ja siitä bussilla Narvaan. Täälläkin pääsimme Kerkon ja Saritan kyydillä lopun matkaa kaupan kautta kämpille. Heti illalla saimme kuulla, että kämpillä ei ole tällä hetkellä lämmintä vettä. Seuraavana päivänä menimme tutustumaan kaivauksille ja Karoliina jäi sinne töihin. Menimme sitten Aivarin kanssa ostamaan kellutusvälineitä, joita varten saimme ajella ympäri kaupunkia. Saimme lopulta letkut ostettua ja pääsin niitä virittelemään. Olimme ottaaneet muut kellutusvälineet mukaan Suomesta.

Letku tuli kämpästämme, joka oli toisessa kerroksessa.

Letku tuli huoneestamme, joka oli toisessa kerroksessa.

Juuri kun kaikki vaikutti toimivan hyvin, niin Aivar soitti, että seuraavana päivänä vettä ei tulisi ollenkaan ja minun pitäisi mennä kelluttamaan museon pihalle.

Meikäpoika kelluttaa!

Meikäpoika kelluttaa!

Seuraavana päivänä menimmekin sitten museolle, joka olikin linnan pihalla!

Hieman väsynyt kelluttaja ja apteekin anti.

Hieman väsynyt kelluttaja ja apteekin anti.

Näkymä linnan pihalle, oikealla olevan muurin alapuolella virtaa Narvajoki, jonka takana on Venäjä.

Näkymä linnan pihalle, oikealla olevan muurin alapuolella virtaa Narvajoki, jonka toisella puolella on Ivangorod.

Näkymä korkeasta tornista.

Näkymä korkeasta tornista.

Linnan pihalla saimme hyvin hommia tehtyä. Seuraavana päivänäkään ei ollut vielä kämpillä vettä, joten jatkoin linnalla. Jotkut tulivat venäjäksi kyselemään mitä teen ja en oikein osannut vastata mitään. Hauskaa oli kun yksi pikkupoika osasi englanninksi kysyä ”What are you doing?” vastailin sitten hänelle ja poika tuli vielä myöhemmin kysymään ”Do you find anything?” Kun kaikki vaikutti menevän hyvin, niin vedenpaine alkoikin laskea. Ja sitten veden tulo loppui kokonaan. Sitten se korjattiin ja sitten se loppui, korjattiin ja loppui ja korjattiin ja loppui ja sitten lähdin kämpille. Olin kämpillä jonkin aikaa ja sitten vesi alkoi taas toimia siellä! Ehdin vielä kelluttaa muutaman näytteen ja sitten pitikin mennä bussille.

Kaikesta huolimatta sain melko paljon kellutettua ja taas lisää hyvää materiaalia väikkäriä varten. Syksyllä pääsen sitten tutkimaan näitäkin 🙂 Kaivausten kiinnostavin löytö oli nuorakeraaminen hauta. En päässyt ikävä kyllä näkemään hautaa, paitsi yhden sieltä löytyneen kokonaisen pienen ruukun, joka oli kyllä todella hieno!

Näytteidenottomatka Levänluhtaan 5.-10.5.2013

13 toukokuun, 2013 4 kommenttia

Johdanto

Aloin alkuvuodesta suunnittelemaan Levänluhdan ympäristön inventointia, joka kuuluu jo aiemmin mainittuun laaja-alaiseen Levänluhtaprojektiin. Tutkimukseen oli budjetoitu fosfaatti- ja suskeptibiliteettikartoitus. Ensi vuonna aiomme inventoida isommalla porukalla, joten kartoituksen tulokset olisi hyvä saada valmiiksi ennen sitä, jotta inventointi voitaisiin kohdistaa kiinnostaville alueille.

Idea kartoituksen tekoon tuli tietääkseni Peter Holmbladilta, joka on arkeologian lehtori Uumajan yliopistossa. Olen harjoitellut näytteidenottoa samassa paikassa, joten homma ei tuntunut mahdottomalta. Kevään mittaan sain kaikki esivalmistelut tehtyä. Luin joitain inventointiin liittyviä tekstejä kuten Opas arkeologiseen inventointiin ja aloitin lukemaan E. B. Banningin Archaeological Surveytä, mutta se oli ehkä hieman liian teoreettinen omiin tarkoituksiini, vaikka muuten vaikuttikin hyvältä. Opettelin myös käyttämään QGIS-ohjelmaa, josta tulee varmasti olemaan hyötyä myöhemminkin.

Valitsin näytteidenottoalueeksi aika ison alueen Levänluhdan ympäristöstä, joka oli noin 320×370 metrin laajuinen. Sinne näytepisteitä tuli noin 25 metrin välein, yhteensä hieman yli 220 näytepistettä. Pisteitä oli sekä pellolla, että Momminmäen metsäsaarekkeella. Pellot ovat tällä alueella yleensä savea tai turvetta eli vanhaa merenpohjaa tai kuivattua suota (joka myös on ollut merenpohjaa?). Mäet taas ovat usein hieman karkeampaa ainesta (silttiä tai hiekkaa) ja kiviä eli siis moreenia ainakin jossain määrin. En ole lukenut geologiaa, joten termit ja muut asiat voivat olla vähän sinne päin.

Näytteistä on tarkoitus mitata fosfaattipitoisuus ja magneettinen suskeptibiliteetti. Korkeita fosfaattipitoisuuksia on mm. asuinpaikoilla, joilla ihmistoiminta nostaa pitoisuuksia. Esimerkiksi suuri luiden määrä voi nostaa fosfaattiarvoja. Magneettinen suskeptibiliteetti (MS) taas nousee esimerkiksi tulenpidon tai raudanvalmistuksen ansiosta. Menetelmien avulla ei toki saada absoluuttista tietoa miten, missä ja milloin ihmiset ovat toimineet, mutta niiden avulla voidaan kuitenkin kohdistaa tutkimukset oikeille alueille. Tässä tutkimuksessa näyteväli on aika suuri, mutta toisaalta alue on iso. Päämääränä on saada tietoa siitä miten ihmistoimintaa on ollut laajemmalla alueella ja oikeastaan löytää asuinpaikkoja.

Wesa Perttola auttoi saamaan suunnittelemani pisteet tarkkuus-GPS:ään, jolla pisteet voi mitata helposti ainakin pellolta, mutta metsässä puut haittaavat sen toimintaa. Otin mukaan myös takymetrin, jolla pisteitä voisi mitata metsästä.

Matka ja ensimmäinen päivä

Maanantaina 5. toukokuuta näin Marko Marilan, joka ystävällisesti tuli matkalle mukaan. Haimme auton ja sitten tavarat yliopistolta ja lähdimme kohti Isoakyröä. Matkalla kävimme haukkaamassa påtor-varmuusvälipalaa Pispalassa. Matka sujui hyvin, aurinko paistoi ja V50:n kumit söivät maantieta nopeasti pro bono-apurahatutkijan vaihtaessa Miles Davisin Mäk Gälikseen.

Levänluhdan lähde.

Levänluhdan lähde.

Pääsimme perille iltapäivällä ja kävimme tervehtimässä maanomistajaa, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Aloitimme tarkkuus GPS:n käynnistämisellä, jolloin huomasimme siihen liittyvän osan eli modeemin jääneen kotiin. GPS jäi siis käyttökelvottomaksi, enkä kyllä oikein ollut käyttänyt sitä aiemmin muutenkaan. Olisi ollut kyllä mukava opetella sitä. Meidän piti siis tehdä kaikki mittaukset takymetrillä, joka kyllä onnistuisi varmasti hyvin, koska olin käyttänyt laitetta aiemmin ja olimme viime kerralla tehneet hyvät kiintopisteet, jotka on sidottu valtakunnalliseen koordinaatistoon.

Mittaukset tehtiin takymetrillä.

Mittaukset tehtiin takymetrillä.

Takymetriäkään ei saatu toimimaan ihan heti, mutta kopioituani pisteet GPS:stä takymetriin alkoi homma näyttää paremmalta. Saimme jopa yhden näytteen kairattua, mutta emme mitattua.

Tiistai

Vaikka hommat olivat alkaneetkin jossain määrin hyvin, niin silti heräsin ennen herätyskelloa ja näin unta näytteidenotosta. Aamulla saimme takymetrin orientoitua ja aloitimme näytteenoton. Leveämpää, noin viiden sentin levyistä kairaa oli todella vaikea saada pellosta läpi ja syykin paljastui – pellossa oli vielä noin viisi senttiä routaa kyntökerroksen alapuolella. Otettuamme muutaman näytteen paksummalla kairalla siirryimme lapioon, koska halusin nähdä vähän paremmin mitä kerroksia pellossa on. Muutamien kuoppien perusteella kyntökerrosta oli noin 20-40 cm ja sen alla oli savi (jos joku tietää mikä merivaihe on kyseessä, niin saa toki kertoa, korkeus nykyisestä merenpinnasta on noin 25 metriä). Jossain kuopissa oli myös turvetta muistuttavia kerroksia, jotka saattavat liittyä siihen, että Levänluhdan ympärillä on ollut kosteikko, joka sittemmin on muutettu pelloksi ja turvekerrokset ovat tällöin jääneet peltomullan alle.

Kuoppa pellossa, jossa näkyy kyntökerros ja sen alla savi.

Kuoppa pellossa, jossa näkyy kyntökerros ja sen alla harmaa savi.

Lounaalla näimme Museoviraston SKAIK eli Skogens Kulturarv i Kvarkenregionen -projektin jäseniä Isonkyrön kunnantalolla. Heidän toimestaan Kyrönmaata on mm. inventoitu ja nyt he kävivät kohteiden maanomistajien luona, joiden kanssa he keskustelivat erilaisista hoitotoimenpiteistä. Kohteiden polkuja parannellaan ja niille laitetaan uusia kylttejä, jolloin muinaisjäännöksiin on helpompi käydä tutustumassa.

Pelto, lapio ja arkeologi.

Pelto, lapio ja arkeologi.

Iltapäivällä saimme otettua melko paljon näytteitä, vaikka takymetri välillä lähtikin pois vaaterista. Työpäivän jälkeen kävimme tutustumassa Törnävän alueeseen, joka olikin varsin hieno ja rauhoittava paikka. Olin käynyt siellä aiemmin vain Provinssirockissa. Festarialueellakin on järjestetty arkeologisia kaivauksia Roskilden esikuvan mukaan.

Keskiviikko

Olin jo vähän rentoutuneempi ja näytteidenotto alkoi sujua nopeasti opittuamme parhaat metodit. Käytimme kapeaa kairaa, joka meni melko hyvin pellosta läpi, vaikka useimmiten jouduimmekin molemmat painamaan kairaa, että se menisi roudan ja saven sisään riittävän syvälle. Marko ei ollut aiemmin käyttänyt takymetriä, mutta oppi sen nopeasti, joten minä keskityin kairaamiseen ja hän mittamiseen. Saimme suuren alan peltoa mitattua päivän aikana.

Yövyimme Seinäjoella ja kävimme työpäivien jälkeen syömässä keskustassa. Edellisinä päivinä kaupungilla oli ollut hyvin vähän ihmisiä, mutta yhtäkkiä porukkaa oli paljon. Huomasimme ensin Mun Provinssi -tapahtuman, jossa mainostettiin Provinssirockia ja siellä oli muutama esiintyjäkin. Sitten kävelimme vähän enemmän ja huomasimme, että ihmisiä oli paljon siksi, että kaupungissa järjestettiin Seinäkuun Yö -niminen tapahtuma, jossa oli paljon erilaista toimintaa. Ihmisiä oli varmaan paljon myös sen vuoksi, että seuraavana päivänä oli helatorstai. Kävimme Still Standing -baarissa kuuntelemassa yhden bändin soittoa.

Helatorstai

Vaikka olikin pyhä, niin ajattelimme vielä tehdä hommia ja olimme sopineet opastuskäynnin Isonkyrön vanhaan kirkkoon ja kotiseutumuseoon. Ajattelimme käyttää päivän koekuoppien kaivamiseen, koska näytteitä oli otettu peltoalueelta jo melko kattavasti. Kaivoimme muutaman kuopan, joista ei löytynyt mitään merkittävää ja sen jälkeen sade yltyi emmekä voineet oikein tehdä mitään järkevää. Kävimme sitten syömässä ja menimme sitten kirkolle.

Isonkyrön vanha kirkko.

Isonkyrön vanha kirkko.

Kirkolla tapasimme Väinö Pollarin ja Anneli Rinta-Knuuttilan, jotka olivat ystävällisesti lupautuneet opastamaan kirkolla ja museolla. Tutustuimme ensin kirkkoon, jonka rakentaminen on aloitettu 1300-luvulla. Sisällä on runsaasti 1560-luvulla tehtyjä renessanssimaalauksia, joissa kuvataan Raamatun tapahtumia. Maalaukset olivat erittäin vaikuttavia ja lähes kaikki olivat hyvinsäilyneitä. Minua maalauksissa kiinnostavat erityisesti maatalousesineet, jotka ilmeisesti on kuvattu usein paikallisten esikuvien mukaan eli niiden avulla voisi ilmeisesti saada tietoa ajan teknologiasta. Ruotsissa Janken Myrdal on tehnyt aiheesta kattavia tutkimuksia käyttäen myös asiakirjalähteitä. Isonkyrön kirkon kuvissa oli ainakin viikate ja lapio, jotka näyttivät samankaltaisilta kuin Myrdalin kirjassa.

Anneli esittelee kirkkoa.

Anneli Rinta-Knuuttila esittelee kirkkoa.

Kirkon jälkeen kävimme vielä kotiseutumuseossa, jota esitteli Väinö Pollari. Siellä oli paljon erilaisia esineitä ja interiöörejä. Oltermannin sauva oli minulle uusi asia. Se oli ns. kylänvanhimman sauva, jossa oli pieni lokero kiertävälle viestille. Talon yläkerrassa oli myös yksi Levänluhdasta löytynyt naisen pääkallo, joka oli juuri palannut Ruotsin matkalta. Keskustelimme Levänluhdan tutkimuksista ja oppaat vaikuttivat kiinnostuneilta tutkimuksistamme.

Oltermannin sauva.

Oltermannin sauva.

Naisen kallo Levänluhdasta.

Naisen kallo Levänluhdasta.

Palasimme Levänluhtaan ja aloimme kaivaa koekuoppia. Metsän puolella maa oli kuitenkin niin routainen, ettei siihen saanut kovalla hakkaamisellakaan kaivettua koekuoppia. Päätimme siten ottaa näytteitä vielä metsän puolelta, joka varmasti olikin parempi vaihtoehto, sillä sen avulla saamme vertailtua pellon ja metsän tuloksia keskenään. Saimme otettua näytteitä metsästä melko laajalti. Tussin sanottua sopimuksensa irti kello olikin jo viisi, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä pois.

Perjantai

Aamulla kävimme vielä tekemässä vähän pintapoimintaa Hautamäen/Kakunmäen tunnetulla kohteella. Kohde on hieman epämääräinen, mutta sieltä on ilmeisesti löytynyt rautakautinen solki. Pelloilla oli erittäin paljon (rauta?)kuonaa ja joitain nuorempia löytöjä. Pelloilla oli myös joitain savitiivisteen paloja. Kohde vaikuttaa kiinnostavalta ja siinä olisikin hyvä tehdä jonkinlaisia tutkimuksia.

Lähdimme sitten ajamaan takaisin. Menimme taas Tampereen kautta, jossa kävimme lounaalla. Marko ehti juuri ja juuri FAKiin (Filosofis-arkeologinen klubi) ja itse palautin tavarat. Auton palautuksessa oli vähän tuuria, koska liike meni kiinni kuudelta ja olin siellä 18.02, mutta onneksi paikalla oli vielä henkilö, jolle sain palautettua avaimen.

Jälkisanat

Matka sujui mielestäni hyvin ja molemmat opimme paljon uutta näytteidenotosta, takymetristä, Levänluhdasta, Isostakyröstä ja ylipäänsä Pohjanmaasta. Nyt pitää vaan toivoa, että näytteet ovat sopia analyysiin ja odottaa analyysin tuloksia. Levänluhdan mysteeri on taas pienen askeleen lähempänä selviämistä.

Toinen näytteidenottomatka Levänluhdalle

23 syyskuun, 2012 Jätä kommentti

19.-21.9.2012

Koska keväällä emme saaneet otettua siitepölynäytettä Levänluhdan lähellä sijaitsevista lammista, niin lähdimme toista kertaa matkaan. Tarkoituksena oli myös kokeilla arkeologian oppiaineen uusia geofysikaalisia laitteita.

Minä, siitepölyanalyytikko Teija Alenius, osteologi Kristiina Mannermaa ja yliopisto-opettaja Wesa Perttola (joka on erikoistunut mm. geofysikaalisiin mittalaitteisiin) lähdimme matkaan Topeliasta kahdeksan aikoihin ja pakkasimme auton täyteen erilaisia laitteita. Ajoimme ensin suolle n. kahden kilometrin päähän Levänluhdasta. Suota oli ojitettu monin paikoin ja Teija toivoi löytävänsä jonkun kosteamman kohdan suon keskeltä. Pompimme ojien yli ja löysimmekin hyvän paikan, jota ei oltu ojitettu eikä siellä kasvanut puita. Kairaamisessa meni aika pitkä aika saimme noin parin metriä sedimenttiä talteen. Kairanäytteen pohjalla oli savea, joka on muinaista merenpohjaa ja sen päällä oli lietettä. Kairanäytteessä näkyi heti joitain siemeniä, joten minulle pitäisi olla ainakin jotain hommaa siinä. Odotan sitä innolla.

Kristiina ja Teija dokumentoivat kairanäytettä.

Otimme kairan ja näytteet mukaan ja lähdimme käväisemään Levänluhdalla. Siellä juttelimme vähän Arkkolan isännän kanssa ja katselimme paikkoja. Sitten menimmekin Seinäjoelle yöpaikkaan.

Toisena päivän aloitimme siirtämällä kiintopisteen gps:n avulla. Tämän avulla voimme kiinnittää Levänluhdalla tekemämme mittaukset yleisiin koordinaatteihin. Teimme muutamia kiintopisteitä ympäristöön ja asemoimme takymetrin, jonka avulla teimme linjaston maatutkamittausta varten. Sitten yritimme ottaa kairanäytettä itse Levänluhdan lähteestä, mutta siellä sedimenttiä ei ollut säilynyt riittävästi.

Teija, Wesa ja Kristiina tekevät apukiintopisteen.

Maatutkaamisessa menikin sitten aikas pitkään, mutta saimme koko Levänluhdan muinaisjäännösalueen aidan sisäisen alueen ja vähän ympäristöä tutkattua metrin välein kulkevissa kaistoissa. Tutkaus oli helppoa pellolla, mutta muinaisjäännösaidan sisällä oli puita ja ojia, jotka tekivät hommasta vähän vaikeampaa. Myöhemmin Kristiinan kädet olivatkin aivan nokkosen pistoilla, koska hän ryömi mm. kuusen alla laittamassa mittoja.

Maatutkausta.

Aivan päivän lopulla satoi vielä rakeita ja ukkosti, mutta onneksi ilma oli muuten hyvä. Kävimme sitten syömässä Suomen viidenneksi suurimmassa Prismassa ja menimme yöpaikkaan.

Perjantaina teimme vähän lyhyemmän päivän ja kokeilimme maavastusmittaria. Sillä saimme vähän pienemmän alan mitattua, mutta tulokset näimme heti ja niissä näkyi ainakin Levänluhdalta tuleva oja, jossa oli pieni resistiivisyys ja joitain suuremman resistiivisyyden alueita ojan toisella puolella. Mittausala oli kyllä vähän liian pieni, mutta toivottavasti pääsemme myöhemmin mittaamaan lisää.

Itse tein vähän yleiskarttaa takymetrin avulla ja muistin kuinka ärsyttäviä puut ovat mitatessa. Yleiskartta on varmasti kuitenkin hyvä olla, jotta voimme verrata geofysikaalisia mittauksia ja vanhoja kaivauskarttoja toisiinsa.

Talvella Wesa tuleekin sitten käsittelemään maatutkausmateriaalia, Teija analysoimaan siitepölyjä ja minä kairanäytteestä löytyviä makrofossiileja. Toivottavasti Kristiina pääsee myös Levänluhdasta löytyneiden eläinluiden kimppuun.

Kohteelle on kyllä tulossa uusi kyltti ja toivomme tietenkin että uudenkin kyltin tiedot ovat vanhoja projektin päättyessä.