Kiivilätyt, saksankirveli ja maitohorsma

huhtikuu 27, 2015 1 kommentti

Meidän piti suunnitella hääruokia, mutta satuimmekin taas hortoilemaan Markon kanssa. Lilja ja ämmikin olivat mukana. Lilja söi lähinnä multaa ja ämmi jäi tyypillisesti suustaan kiinni. Olimme kotimaastossa Kumpulassa ja kävimme palstalla. Matkalla Marko löysi jopa yhden korvasienen, josta aikoo tehdä pastaa. Matkalla löysimme myös vähän maitohorsmaa.

Rakaa-aineita: kiiviä (ei hortoiltu), saksankirvelin lehtiä ja maitohorsmaa.

Rakaa-aineita: kiiviä (ei hortoiltu), saksankirvelin lehtiä ja maitohorsmaa.

Palstalla kasvaa paljon saksankirveliä, josta oikeastaan koitamme päästä eroon. Keräsimme kasvin lehtiä ja joitain juuria.

Saksankirvelin funkit juuret.

Saksankirvelin funkit juuret.

Emme oikein tienneet mitä ruokaa tehdä, mutta mielessä oli ainakin lätyt. Paistoimme maissilättyjä, riisimaidolla ja sitruunan puutteessa kiivillä maustettuna.

Puhdistettu juuri. Näissä on kyllä hirveä homma kaivaa ne ylös.

Puhdistettu juuri. Näissä on kyllä hirveä homma kaivaa ylös.

Saksankirvelin juuret ennen paistamista.

Saksankirvelin juuret ennen paistamista.

Valmiit juuret.

Valmiit juuret.

Saksankirvelin juuret olivat tuoreina aivan ok makuisia. Nyt juuret eivät ehkä ole parhaimmillaan. Juurten keskikohta oli erityisen kirpeä. Juuret laitoimme uuniin voin, lehtien ja suolan kanssa.

Saksankirvelin lehdet käytimme Tallbergin ohjeen perusteella eli keitimme porkkanoita vedessä, glukoosisiirapissa ja voissa ­– suolan ja pippurin kanssa. Lopuksi maustoimme ne sitten lehdillä.

Porkkanat Tallbergin tyylillä. Eniten maistui makeus ja voi.

Porkkanat Tallbergin tyylillä. Eniten maistui makeus ja voi.

Lopuksi vielä paistoimme maitohorsmat voissa.

Maitohorsmat, pohjolan renttujen kruunaamaton gourmet.

Maitohorsmat, pohjolan renttujen kruunaamaton gourmet.

Iltapalaksi oli siis:

Lopullinen annos.

Lopullinen annos.

Maissilätty kiivimausteella.

Lätyn päällä uunissa paistettuja saksankirven juuria, paistettua maitohorsmaa ja saksankirvelillä maustettua porkkanaa.

Juomana saksankirvelillä maustettua vettä.

Kaikki ruuat olivat oikein hyviä. Ehkä jännin oli saksankirvelin juuri, joka oli erittäin hyvää ja maistui rapeana voissa paistuneena hieman ruisleivältä. Tätä voisi kokeilla uudestaankin. Muutkin osuudet olivat erittäin hyviä. Porkkanatkin olivat varsin maukkaita.

Keräsin ja kuivasin viime viikolla lisää mesiangervon juuria. Keitimme niistä tänäänkin teetä, josta tuli Markon mukaan mieleen root beer. Hän kertoi maistaneensa root beeriä ensi kerran motellin terassilla Amerikassa. Aaah, ”this is America”, ja sitten huomasi kuinka hirveää litkua se oli ja heitti tölkin sarsaparillapuskiin.

Käytetyt kasvit:
saksankirveli (Myrrhis odorata)
maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Nokkoskeitto ja muita villiyrttejä

huhtikuu 19, 2015 Jätä kommentti

Marko oli ollut koko viikon kipeänä ja ehdotti että voisimme mennä keräämään villiyrttejä. Sain häneltä aiemmin synttärilahjaksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan, josta kokeilimme viime vuonna maitohorsmaa parsan tyyliin valmistettuna. Markolla piti olla synttärijuhlat tänään, mutta ne peruuntuivat em. sairastelun vuoksi.

Näimme pyöräkaupalla (josta Karoliinalle tarttui mukaan uusi tai siis käytetty uusi hieno Bianchi). Sieltä kävelimme Kumpulaan. Nyt kasveja on vielä varsin vähän, joten keräsimme vähän kaikkea mitä eteen sattui. Metsästä löysimme ahomansikkaa, niityltä mesiangervoa, palstalta nokkosia ja vielä kodin läheltä mukulaleinikkiä ja litulaukkaa.

Litulaukan lehtiä.

Litulaukan lehtiä.

Nuoria nokkosia, jotka poimimme ramboina paljain käsin!

Nuoria nokkosia, jotka poimimme ramboina paljain käsin!

Aineksia: siivilässä

Aineksia: vasemmalla mukulaleinikin lehtiä, siivilässä litulaukan lehtiä, pienessä kattilassa ahomansikan lehtiä ja oikealla soseutettu nokkoskeitto.

Ahomansikasta ja mesiangervosta teimme teetä. Ahomansikkatee oli oikein hyvää ja siinä oli vieno ruusun tuoksu ja maku. Mansikka on ruusun kanssa samaa sukua (Rosaceae), joten ehkä siksi haju on samankaltainen.

Mesinagervon nuoria lehtiä ja juurakoita.

Mesinagervon nuoria lehtiä ja juurakoita.

Ruuan pääosassa oli nokkoskeitto. Nokkosia saimme kerättyä 150 grammaa. Höyrytimme ne ensin ja poistimme toukat. Sitten sulatimme 50 g voita, johon lisättiin 4 rkl vehnäjauhoja ja sitä kypsytettiin hetki. Tähän sitten lisättiin litra maitoa, jonka anettiin kiehua uudessa fäncyssä kerroskattilassa pohjaanpalamatta jonkin aikaa. Sitten lisäsimme nokkoset ja sauvasekoitimme ja lisäsimme hieman valkopippuria, muskottia ja suolaa.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla miltä mukulaleinikin mukulat maistuvat. Näitä on löytynyt jo kivikautisilta kohteilta ja yksi saksalainen arkeobotanisti on tekemässä niistä juuri kokooma-artikkelia. Voin linkittää sen kun se tulee ulos. Olen itse löytänyt hiltyneitä mukuloita Karjaan Bäljarsista ja siellä ne ajoittuvat ilmeisesti esiroomalaiselle kaudelle (n. 0-500 BC). Olen myös löytänyt niitä parilta kivikautiselta kohteelta Ahvenanmaalta ja Virosta. Mukulat ovat ilmeiseti hiiltyneet kun niitä on paahdettu. Kuulin myös Uumajassa, että Roger Engelmark oli maistanut mukuloita ja ne hänen mielestään maistuivat vähän perunoilta.

Erottelimme mukulat ja lehdet toisistaan. Paahdoimme mukulat kuivalla pannuilla ja melko pitkän ajan jälkeen mukula paukahti ja pelästyin! Ne paukkuivat jonkin verran ja paahtuivat melko hyvin. Haju oli miellyttävä ja maku oli miellyttävä paahteinen perunan kaltainen. Mukulaleinikki on hieman myrkyllinen, mutta ainakin luotettavan Plants for a Future -sivuston mukaan myrkky häviää kun niitä kuumennetaan. Mukulat olivat hieman pehmeitä ja ne olisivat ehkä parhaita syksyllä tai loppukesästä, jolloin ne ovat kehittyneet ja kovia. Mukulaleinikin lehdet höyrytimme.

Mukulaleinikin lehtiä.

Mukulaleinikin lehtiä.

Mukulaleinikin mukuloiden paahtamista.

Mukulaleinikin mukuloiden paahtamista.

Paahdetut mukulaleinikin mukulat

Paahdetut mukulaleinikin mukulat

Litulaukasta Marko keksi tehdä peston tyylisen öljyn. Tähän hän otti lehtiä, oliiviöljyä ja hieman suolaa ja surautti sauvasekoittimella.

Ruokalistana oli siis:

Nokkoskeitto koristettuna litulaukkaöljyllä, paahdetuilla mukulaleinikin mukuloilla ja höyrytetyillä lehdillä.

Kuumana juomana ahomansikkatee

Viininä espanjalainen Faustino VII Rioja Tempranillo 2012

Valmis annos, jossa nokkoskeittoa, punaviiniä ja ahomansikkateetä.

Valmis annos, jossa nokkoskeittoa, punaviiniä ja ahomansikkateetä.

Maut sopivat oikein hyvin yhteen ja keitossa oli paljon erilaisia erottuvia makuja. Nokkoskeitto oli kyllä kermaista ja nokkosesta tuli oma pissanhajunsa. Nokkonen on kyllä varsin vivahteikas verrattuna pinaattiin. Litulaukkaöljystä tuli mukava vihreä maku ja öljyllä tasoittunut kirpeys. Mukulaleinikin lehdet olivat kirpeitä yllätyksiä ja mukulat pieniä hieman pähkinäisiä tai kastanjamaisia purtavia (olivat voineet olla vähän rapeampia). Hieman tiukka viini sopi tähän hyvin ja siinä oli sopivasti potkua kerman kanssa. Tee toi ihanan ruusuisen seesteisyyden tähän ituhippeyden palimpsestiin.

Maistoin vielä mesiangervoteetä ja se oli varsin samantyylistä kuin ahomansikkatee. Väri oli tummempi ja maku ehkä hieman voimakkaampi.

Teestä tuli vähän eri värisiä: yllä ahomansikka ja alla mesiangervo.

Teestä tuli vähän eri värisiä: yllä ahomansikka ja alla mesiangervo.

Käytetyt kasvit:
nokkonen (Urtica dioica)
mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)
litulaukka (Alliaria petiolata)
ahomansikka (Fragaria vesca)
mesiangervo (Filipendula ulmaria)

Tieteen pävien esitelmän verkkotallenne

tammikuu 12, 2015 Jätä kommentti

Tieteen päivien sessio Sattuma sopassa meni mukavasti, vaikka session vetäjä Johanna Mäkelä sattuikin ikävä kyllä sairastumaan. Session videon voi katsoa verkosta täältä.

Tieteenpäivien (7.-11.1.2015) arkeologiset esitelmät

tammikuu 6, 2015 Jätä kommentti

Helsingin yliopistolla järjestettävillä tieteenpäivillä on paljon arkeologisia esitelmiä. Esiinnyn itse lautaina klo 12-14 Päärakennuksen pienessä juhlasalissa. Session teema on ruoka ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Itse aion puhua siitä miten arkeologit voivat tutkia syömistä ja ruokaa ja antaa tästä vähän esimerkkejä.

Ainostaan arkeologisia aiheita käsitteleviä sessioita on peräti kaksi kappaletta:

Arkeologiset löydöt – onko tietomme menneisyydestä sattuman sanelemaa järjestetään torstaina 16-18 päärakennuksen sali 5:ssä.

Sattumia esihistoriassa ja sen tutkimuksessa järjestetään Tieteiden yössä torstaina 8.1. klo 17.30-19.00 Tieteiden talon salissa 404.

Lisäksi on vielä kaksi mielenkiintoista arkeologista luentoa: Georg Haggrén puhuu Espoon Suomenojan keskiaikaisesta hautausmaasta Kansallisarkistossa 8.1. klo 19.05. ja Heini Hämäläinen kertoo Senaatintorin hautausmaakaivauksista Helsingin kaupunginmuseolla klo 18.00.

Suurin osa arkeologisista luennoista näyttää siis olevan torstaina ja vielä lähes samaan aikaan!

Kannattaa tulla siis kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Kategoriat:Uncategorized

Artikkeli esiroomalaisesta asutuksesta ja maanviljelyksestä

joulukuu 11, 2014 Jätä kommentti

Julkaisimme Satu Koiviston kanssa artikkelin, jossa käsitellään 2008 kaivettua Bäljars 2 -kohdetta ja maanviljelystä Suomessa ajanlaskua edeltäneellä vuosituhannella. Lyhyt tiedote löytyy humanistisen tiedekunnan sivuilta ja koko artikkeli ladattavissa täältä 30. tammikuuta 2015 mennessä ilmaiseksi täältä.

Kuva kaivauksilta. Tumma juova on siis moderni oja. Auranjäljet näkyvät hyvin yhdessä artikkelin kuvassa.

Kuva kaivauksilta. Tumma juova on moderni oja. Auranjäljet näkyvät hyvin yhdessä artikkelin kuvassa. Tummat läikät ovat liesiä tai keittokuoppia. Kuva: Satu Koivisto.

Kategoriat:Uncategorized

Article downloadable until 30th January 2015

joulukuu 11, 2014 Jätä kommentti

Article written by me and Satu Koivisto downloadable for free until January 30th from here

Pre-Roman Iron Age settlement continuity and cereal cultivation in coastal Finland as shown by multiproxy evidence at Bäljars 2 site in SW Finland

Pre-Roman Iron Age (ca. 500–1 BC) occupation was revealed at the site of Bäljars 2 inSWFinland. Archaeobotany, charcoal analysis, and geochemistry were applied to the samples gathered at the site. The results suggest habitation, storage, agriculture, fire-keeping, and plant gathering at the site during the Pre-Roman Iron Age. By that time, the Lepinjärvi basin was surrounded by rich local flora and served as an excellent node of communication with both overseas regions and the interior of Finland. Eight new sites were discovered around the lake, thus disproving the previously suggested hiatus of habitation around the lake. The light soils were suitable for early cultivation methods. The results point towards cultivation of ard-ploughed, fire-managed, and manured fields, where summer-annual barley, speltoid wheats, and possibly oat were grown. Other contemporary sites in Finland reveal that barley was the most important cereal during the first millennium BC.

Kategoriat:Uncategorized

Kinuskin ja toffeen erosta

maaliskuu 27, 2014 Jätä kommentti

Kirjoitin joskus ruoka-aiheesta ja sen jälkeen yksi suosituimmista hauista on ollut kinuskin ja toffeen ero. En siis tuolloin osannut sanoa, mutta nyt olen jo ”lukeneempi”. Sain joululahjaksi Jonathan Franzenin Vapaus -kirjan, joka oli ihan muutenkin ihan mukiin menevä kirja, mutta antoi myös ainakin yhden vastauksen asiaan sivulla 509:

”Pöydälle ilmestyi kausiluonteisesti isoja sokeridyynejä ja metallirasiatorneja. Useita kuutiodesimetrejä voita sulatettiin ja sekoitettiin yhteen maidon ja sokerin kanssa (kinuskeja varten) tai pelkästään sokerin kanssa (Dorothyn maineikkaita joulutoffeita varten), ja Walter voiteli sillä kokonaisen leegion varapannuja ja -vuokia, joita hänen äitinsä oli vuosien mittaan ostanut hyväntekeväisyysmyyjäisistä. Keittiössä keskusteltiin perusteellisesti ”kovuudesta”, ”pehmeydestä” ja ”murtumisesta”.” 

Eli tämän mukaan kinuskissa on maitoa ja toffeessa ei. 

Kategoriat:Uncategorized Avainsanat: , , ,