Archive

Archive for the ‘Kasvit’ Category

23 000 vuotta vanhoja todisteita viljelystä ja protorikkaruohoista Ohalo II asuinpaikalta

heinäkuu 24, 2015 Jätä kommentti

Vastikään PLOS one tiedelehdessä julkaistussa erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa esitellään tuloksia hyvin varhaisesta viljelystä. Tulokset ova on saatu Israelista, Galileanjärven rannalta, jossa on kaivettu ympärivuoden asuttuja oksista tehtyjä majoja sekä liesiä.

Kasvinjäänteiden lisäksi kohteelta on löytynyt runsaasti piitä, hiottuja kiviesineitä, eläinten jäännöksiä, helmiä, puu- ja luuesineitä sekä aikuisen miehen hauta.

Kasvinjäännökset ovat alunperin hiiltyneet, jonka jälkeen ne ovat peittyneet järvenpinnan kohotessa. Tällä tavoin ne ovat säilyneet erinomaisen hyvin. Yli kolmasosa jäännöksistä oli heinäkasveja, joista viljeltyjä olivat emmervehnä, villiohra ja villikaura.

Selkeä todisteita viljojen käsittelystä olivat hioinkivi, josta löytyi villien viljojen tärkkelyksiä ja viljojen jyvien löytyminen hionkiven ympäristöstä.

Todisteena asutuksen ympärivuotisuudesta olivat 68 eri muuttolintulajin luut ja 101 kasvilajin siemenet, joiden perusteella kasveja on käytetty runsaammin keväällä ja kesällä, kun taas lintuja syksyllä ja talvella. Todisteena asutuksen pysyvyydestä ovat myös varhaisimmat kotihiiren ja rotan luut.

Ohalo II:ssa hyödynnettiin hyvin paljon eri luonnonkasveja ja villieläimiä. Näistä emmervehnän, ohran, herneen, linssin, mantelin, viikunan, rypäleen ja oliivin -villit muodot ovat nykyisten viljelykasvien edeltäjiä.

Kohteelta löytyi myös runsaasti nykyisten rikkaruohojen edeltäjiä eli protorikkaruohoja, joiden nykymuodot kasvavat rikkakasveina. Aikaisemmin näiden rikkakasvien villejä edeltäjiä ei kuitenkaan tunnettu. Yksi kohteen rikkakasveista oli suomessakin yleinen jauhosavikka. Rikkakasvit kasvoivat ilmeisesti pelloissa ja ihmisten muokkaamissa jätekasoissa.

Viljojen tähkälapakon katkelmien arpien perusteella voidaan saada selville ovatko kyseessä villit vai domestikoidut viljat. Villeissä viljoissa arvet ovat sileitä ja domestikoiduissa rosoisia. Tämä johtuu siitä, että villien muotojen siemenet irtoavat itsestään esim. tuulen avulla, kun taas ihmiset leikkaavat viljat irti. Ohalo II:ssa noin kolmasosa villiohran ja villivehnän tähkälapakon katkelmista oli domestikoitua tyyppiä. Tämä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan tarkoita sitä, että viljoja olisi domestikoitu, vaan sitä että piiterillä olisi kerätty osittain kypsiä villejä viljoja, jolloin osa jyvistä olisi irronnut helposti ja osa oltaisiin jouduttu katkaisemaan. Tähän viittaavat myös kohteelta löytyneissä maailman varhaisimmissa piiterissä mikroskoopilla näkyvä kiilto.

Tutkimuksen perusteella Ohalo II:ssa on kokeellisessa mielessä viljelty useita ei-domestikoituja eli villejä kasveja joiden seassa on kasvanut protorikkakasveja. Tämä traditio ei vaikuta nykytutkimuksen valossa jatkuneen kuin vasta noin. 11 000 vuotta myöhemmin, mutta tulevissa löydöksissä voidaan kuitenkin tehdä uusia löydöksiä tältä huonosti tunnetulta ajalta.

Kiivilätyt, saksankirveli ja maitohorsma

huhtikuu 27, 2015 1 kommentti

Meidän piti suunnitella hääruokia, mutta satuimmekin taas hortoilemaan Markon kanssa. Lilja ja ämmikin olivat mukana. Lilja söi lähinnä multaa ja ämmi jäi tyypillisesti suustaan kiinni. Olimme kotimaastossa Kumpulassa ja kävimme palstalla. Matkalla Marko löysi jopa yhden korvasienen, josta aikoo tehdä pastaa. Matkalla löysimme myös vähän maitohorsmaa.

Rakaa-aineita: kiiviä (ei hortoiltu), saksankirvelin lehtiä ja maitohorsmaa.

Rakaa-aineita: kiiviä (ei hortoiltu), saksankirvelin lehtiä ja maitohorsmaa.

Palstalla kasvaa paljon saksankirveliä, josta oikeastaan koitamme päästä eroon. Keräsimme kasvin lehtiä ja joitain juuria.

Saksankirvelin funkit juuret.

Saksankirvelin funkit juuret.

Emme oikein tienneet mitä ruokaa tehdä, mutta mielessä oli ainakin lätyt. Paistoimme maissilättyjä, riisimaidolla ja sitruunan puutteessa kiivillä maustettuna.

Puhdistettu juuri. Näissä on kyllä hirveä homma kaivaa ne ylös.

Puhdistettu juuri. Näissä on kyllä hirveä homma kaivaa ylös.

Saksankirvelin juuret ennen paistamista.

Saksankirvelin juuret ennen paistamista.

Valmiit juuret.

Valmiit juuret.

Saksankirvelin juuret olivat tuoreina aivan ok makuisia. Nyt juuret eivät ehkä ole parhaimmillaan. Juurten keskikohta oli erityisen kirpeä. Juuret laitoimme uuniin voin, lehtien ja suolan kanssa.

Saksankirvelin lehdet käytimme Tallbergin ohjeen perusteella eli keitimme porkkanoita vedessä, glukoosisiirapissa ja voissa ­– suolan ja pippurin kanssa. Lopuksi maustoimme ne sitten lehdillä.

Porkkanat Tallbergin tyylillä. Eniten maistui makeus ja voi.

Porkkanat Tallbergin tyylillä. Eniten maistui makeus ja voi.

Lopuksi vielä paistoimme maitohorsmat voissa.

Maitohorsmat, pohjolan renttujen kruunaamaton gourmet.

Maitohorsmat, pohjolan renttujen kruunaamaton gourmet.

Iltapalaksi oli siis:

Lopullinen annos.

Lopullinen annos.

Maissilätty kiivimausteella.

Lätyn päällä uunissa paistettuja saksankirven juuria, paistettua maitohorsmaa ja saksankirvelillä maustettua porkkanaa.

Juomana saksankirvelillä maustettua vettä.

Kaikki ruuat olivat oikein hyviä. Ehkä jännin oli saksankirvelin juuri, joka oli erittäin hyvää ja maistui rapeana voissa paistuneena hieman ruisleivältä. Tätä voisi kokeilla uudestaankin. Muutkin osuudet olivat erittäin hyviä. Porkkanatkin olivat varsin maukkaita.

Keräsin ja kuivasin viime viikolla lisää mesiangervon juuria. Keitimme niistä tänäänkin teetä, josta tuli Markon mukaan mieleen root beer. Hän kertoi maistaneensa root beeriä ensi kerran motellin terassilla Amerikassa. Aaah, ”this is America”, ja sitten huomasi kuinka hirveää litkua se oli ja heitti tölkin sarsaparillapuskiin.

Käytetyt kasvit:
saksankirveli (Myrrhis odorata)
maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Nokkoskeitto ja muita villiyrttejä

huhtikuu 19, 2015 Jätä kommentti

Marko oli ollut koko viikon kipeänä ja ehdotti että voisimme mennä keräämään villiyrttejä. Sain häneltä aiemmin synttärilahjaksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan, josta kokeilimme viime vuonna maitohorsmaa parsan tyyliin valmistettuna. Markolla piti olla synttärijuhlat tänään, mutta ne peruuntuivat em. sairastelun vuoksi.

Näimme pyöräkaupalla (josta Karoliinalle tarttui mukaan uusi tai siis käytetty uusi hieno Bianchi). Sieltä kävelimme Kumpulaan. Nyt kasveja on vielä varsin vähän, joten keräsimme vähän kaikkea mitä eteen sattui. Metsästä löysimme ahomansikkaa, niityltä mesiangervoa, palstalta nokkosia ja vielä kodin läheltä mukulaleinikkiä ja litulaukkaa.

Litulaukan lehtiä.

Litulaukan lehtiä.

Nuoria nokkosia, jotka poimimme ramboina paljain käsin!

Nuoria nokkosia, jotka poimimme ramboina paljain käsin!

Aineksia: siivilässä

Aineksia: vasemmalla mukulaleinikin lehtiä, siivilässä litulaukan lehtiä, pienessä kattilassa ahomansikan lehtiä ja oikealla soseutettu nokkoskeitto.

Ahomansikasta ja mesiangervosta teimme teetä. Ahomansikkatee oli oikein hyvää ja siinä oli vieno ruusun tuoksu ja maku. Mansikka on ruusun kanssa samaa sukua (Rosaceae), joten ehkä siksi haju on samankaltainen.

Mesinagervon nuoria lehtiä ja juurakoita.

Mesinagervon nuoria lehtiä ja juurakoita.

Ruuan pääosassa oli nokkoskeitto. Nokkosia saimme kerättyä 150 grammaa. Höyrytimme ne ensin ja poistimme toukat. Sitten sulatimme 50 g voita, johon lisättiin 4 rkl vehnäjauhoja ja sitä kypsytettiin hetki. Tähän sitten lisättiin litra maitoa, jonka anettiin kiehua uudessa fäncyssä kerroskattilassa pohjaanpalamatta jonkin aikaa. Sitten lisäsimme nokkoset ja sauvasekoitimme ja lisäsimme hieman valkopippuria, muskottia ja suolaa.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla miltä mukulaleinikin mukulat maistuvat. Näitä on löytynyt jo kivikautisilta kohteilta ja yksi saksalainen arkeobotanisti on tekemässä niistä juuri kokooma-artikkelia. Voin linkittää sen kun se tulee ulos. Olen itse löytänyt hiltyneitä mukuloita Karjaan Bäljarsista ja siellä ne ajoittuvat ilmeisesti esiroomalaiselle kaudelle (n. 0-500 BC). Olen myös löytänyt niitä parilta kivikautiselta kohteelta Ahvenanmaalta ja Virosta. Mukulat ovat ilmeiseti hiiltyneet kun niitä on paahdettu. Kuulin myös Uumajassa, että Roger Engelmark oli maistanut mukuloita ja ne hänen mielestään maistuivat vähän perunoilta.

Erottelimme mukulat ja lehdet toisistaan. Paahdoimme mukulat kuivalla pannuilla ja melko pitkän ajan jälkeen mukula paukahti ja pelästyin! Ne paukkuivat jonkin verran ja paahtuivat melko hyvin. Haju oli miellyttävä ja maku oli miellyttävä paahteinen perunan kaltainen. Mukulaleinikki on hieman myrkyllinen, mutta ainakin luotettavan Plants for a Future -sivuston mukaan myrkky häviää kun niitä kuumennetaan. Mukulat olivat hieman pehmeitä ja ne olisivat ehkä parhaita syksyllä tai loppukesästä, jolloin ne ovat kehittyneet ja kovia. Mukulaleinikin lehdet höyrytimme.

Mukulaleinikin lehtiä.

Mukulaleinikin lehtiä.

Mukulaleinikin mukuloiden paahtamista.

Mukulaleinikin mukuloiden paahtamista.

Paahdetut mukulaleinikin mukulat

Paahdetut mukulaleinikin mukulat

Litulaukasta Marko keksi tehdä peston tyylisen öljyn. Tähän hän otti lehtiä, oliiviöljyä ja hieman suolaa ja surautti sauvasekoittimella.

Ruokalistana oli siis:

Nokkoskeitto koristettuna litulaukkaöljyllä, paahdetuilla mukulaleinikin mukuloilla ja höyrytetyillä lehdillä.

Kuumana juomana ahomansikkatee

Viininä espanjalainen Faustino VII Rioja Tempranillo 2012

Valmis annos, jossa nokkoskeittoa, punaviiniä ja ahomansikkateetä.

Valmis annos, jossa nokkoskeittoa, punaviiniä ja ahomansikkateetä.

Maut sopivat oikein hyvin yhteen ja keitossa oli paljon erilaisia erottuvia makuja. Nokkoskeitto oli kyllä kermaista ja nokkosesta tuli oma pissanhajunsa. Nokkonen on kyllä varsin vivahteikas verrattuna pinaattiin. Litulaukkaöljystä tuli mukava vihreä maku ja öljyllä tasoittunut kirpeys. Mukulaleinikin lehdet olivat kirpeitä yllätyksiä ja mukulat pieniä hieman pähkinäisiä tai kastanjamaisia purtavia (olivat voineet olla vähän rapeampia). Hieman tiukka viini sopi tähän hyvin ja siinä oli sopivasti potkua kerman kanssa. Tee toi ihanan ruusuisen seesteisyyden tähän ituhippeyden palimpsestiin.

Maistoin vielä mesiangervoteetä ja se oli varsin samantyylistä kuin ahomansikkatee. Väri oli tummempi ja maku ehkä hieman voimakkaampi.

Teestä tuli vähän eri värisiä: yllä ahomansikka ja alla mesiangervo.

Teestä tuli vähän eri värisiä: yllä ahomansikka ja alla mesiangervo.

Käytetyt kasvit:
nokkonen (Urtica dioica)
mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)
litulaukka (Alliaria petiolata)
ahomansikka (Fragaria vesca)
mesiangervo (Filipendula ulmaria)

Perunamaan muokkaus

Touko 10, 2012 Jätä kommentti

Hei,

Olimme viime viikonloppuna Villen mökillä Rauman lähellä. Ideana oli aloittaa mökkikausi ja samalla raivata perunamaa. Menimme ensin Raumalle perjantaina ja sitten lauantaiaamuna ajoimme mökille. Siellä vähän laitoimme mökkiä kesäkuntoon ja iltapäivällä aloitimme maan muokkauksen. Se tuntui aluksi vähän toivottomalta, koska maa oli niin kivinen ja raskas työstää. Saimmekin nostaa rautakangen ja lautojen avulla yhden lähes metrin pituisen ja puoli metriä leveän kiven ja paljon sitä pienempiä kiviä. Muokkasimme maata ja poistimme kivet suunnilleen 30 cm syvyyteen asti, jossa vastaan tuli silttinen kerros. Humuskerros oli suhteellisen multavaa ja siellä oli jopa kolme matoa eli aivan perinteisestä podsolista ei siis ollut kyse. Vesi oli ilmeisesti sateiden takia korkealla ja muokkauskerroksen pohjalla olikin vettä. Emme saaneet maata vielä ensimmäisenä päivänä valmiiksi ja jatkoimme perinteisillä mökkipuuhilla eli saunalla, ruualla ja kalastuksella. Tällä kertaa ei tullut kalaa ja viimeksi sain ahvenen, joka oli jäänyt selästään kiinni..

Yökalastusta.

Seuraava päivänä jatkoimme maan muokkausta tikkakisan jälkeen. Puhkittuamme jonkin aikaa saimmekin aikas hienon perunamaan aikaikseksi. Laitoimme kaksi riviä lautoja reunoille ja yksi reuna on kalliossa, jonka pitäisi lämmittää maata. Levitimme tuhkaa perunamaalla ja sinne pitää vielä tuoda multaa päälle, vaikka maa onkin jo nyt aika multava.

Maajussit ja valtava perunamaa. Taustalla ja oikeassa kulmassa pläntiltä poistettuja kiviä.

Olimme ylpeitä saatuamme maan muokattua. Yllättävän kova homma siinä kyllä oli. Kuokaksi muutettavalla kenttälapiolla oli tosi hyvä muokata maata. Lapio toimi siihen hommaan paljon huonommin. Kädet olivat kyllä vähän kipeät siitä hakkaamisesta, mutta ehkä kuitenkin enemmän oikea käsi tikanheitosta.

-Santeri

Kategoriat:Kasvit, Ruoka Avainsanat: , , , ,

Taimien koulintaa

huhtikuu 9, 2012 2 kommenttia

Hei taas ja hyvää pääsiäistä!

Eilen ensimmäisestä kylvökerrasta oli kulunut 33 päivää ja toisesta 19 päivää. Moniin kasveihin oli jo kasvanut varsinaisia lehtiä, joten oli siis aika koulia niitä kasvamaan yksittäin. Kävimme ensin Villen kanssa hakemassa yliopistolta muovilaareja, joihin munakennot ja maitopurkit saa hyvin laitettua. Ville antoi lainaan myös kolme pientä ruukkua, joihin sai myös hyvin kylvettyä.

Koulimme ensin Villelle yhden laarillisen kasveja ja sitten minulle enemmän. Istutimme yksittäisiin munakennoihin viisi kappaletta paprikaa, tomaattia, timjamia ja iisoppia. Näiden lisäksi laitoimme ruukkuihin persiljan, tomaatin ja paprikan sekä maitopurkkeihin harjaneilikkaa, paprikaa, persiljaa ja revonhäntää.

Koulimistarvikkeet valmiina.

Taimet sai aika hyvin vedettyä juurineen mullasta. Pienestä kepistä oli vähän apua taimien nostamisessa ja kylvöreikien tekemisessä. Paprikan ja tomaatin taimet olivat selvästi vankkatekoisimpia. Persilja ja revonhäntä olivat aikas laihoja ituja. Ville kertoi, että hänelläkin oli ollut vaikeuksia kasvattaa persiljaa. Kylväessä taimista tuli mukavia tuoksuja. Timjamissa oli selvästi ominainen tuoksu kuten myös tomaatilla. Toivottavasti idut lähtevät nyt paremmin kasvamaan, kun niillä on enemmän tilaa.

Revonhäntää, harjaneilikkaa, persiljaa ja paprikaa.

Saviruukut ovat mukavannäköisiä ja niissä kasvit voivat varmaan kasvaa vielä aika kauan.

Iisoppia, timjamia, tomaattia ja paprikaa riveissä munakennoissa.

Uudet kylvöt ja rosmariini itäneet ja vanhoissa kasvaa varsinaisia lehtiä

huhtikuu 1, 2012 2 kommenttia

Hei taas!

Aprillipäivä en tullut huijatuksi, ainakaan vielä. En edes syönyt Dylanin hyvällä brunssilla silliä. Kasviprojekti on edennyt ihan hyvin, vaikka kasvu vaikuttaakin nyt tavallaan hitaammalta kuin aivan alussa. Keksin kastella istutuksia alhaaltapäin kannulla, jolloin munakennot ja maitopurkit imevät veden alhaaltapäin ja kastuvat paljon pidemmäksi aikaa kuin ruiskuttelemalla. Tänään ensimmäisistä istutuksista on 26 päivää ja uusista on 12 päivää. Aika kuluu varsin nopeasti.

23. maaliskuusta uusi neilikka ja basilika olivat itäneet.

26. maaliskuuta rosmariini vihdoin iti ilman kylmäkäsittelyä. Siinä meni siis 20 päivää. Kasveja kylläkin iti vasta kaksi kappaletta, mutta iti silti. Myös yksi toisen kerran koiruohosta on itänyt.

27. maaliskuuta tomaatiin, timjamiin, iisoppiin ja persiljaan on kasvanut jo vähän varsinaisia lehtiä.

1. huhtikuuta eli tänään ei ole tapahtunut mitään erikoista, mutta osan kasveista voisi varmaan jo koulia uusiin ruukkuihin, jota varten olen kerännyt lisää maitopurkkeja ja munakennoja. Koulimiseen olisi varmasti hyvin aikaa pääsiäisenä.

Uuden basilika-lajikkeen "Genovese compactin" sirkkalehdet. Niiden muoto on sama kuin toisen lajikkeen sirkkalehtien, mutta ne ovat selvästi suurempia.

Harjaneilikan sirkkalehdet. Kasvi kuuluu kohokkikasveihin (Caryophyllaceae). En ole istuttanut muita kohokkokasveja, joten sitä ei voi verrata muihin samaan heimoon kuuluviin kasveihin. Sirkkalehdet ovat kuitenkin erilaisia kuin muilla kasvattamillani kasveilla.

Paprikan sirkkalehdet ja ensimmäiset varsinaiset lehdet. Nämä sirkkalehdet voittivat kilpailun koosta. Siemenen koko vaikuttaa ainakin jossain määrin korreloivan sirkkalehtien koon kanssa. Suurissa siemenissä on paljon vararavintoa suurten sirkkalehtien kasvattamiseen.

Persiljan varsinaisesta lehdestä tulee jo mieleen persilja. Sirkkalehdet ja varsinaiset lehdet ovat aivan erimuotoisia.

Rosmariinin sirkkalehti muistuttaa varsin paljon persiljan sirkkalehteä. Molemmat kuuluvat huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae).

Tomaatin varsinaiset lehdet alkavat jo kehittyä. Nekin ovat karvaisia varren tapaan. Miksiköhän niitä karvoja tarvitaan?

Iisopista kasvaa myös hentoisia varsinaisia lehtiä.

Timjamin sirkkalehdet ja ensimmäiset varsinaiset lehdet.

Timjamia on tullut kylvettyä sangen tiheään. Sekin alkaa kasvattaa ensimmäisiä varsinaisia lehtiään.

Revonhännän juurella kasvaa sieni. Mahtaakohan kukaan tietään mikä sieni on kyseessä?

Lisää kylvöjä ja asiaa koiruohosta

maaliskuu 22, 2012 Jätä kommentti

Hei,

Karoliina oli liittänyt minut Hyötykasviyhdistykseen. Sieltä hän sai seuraavien kasvien siemeniä:

Koiruoho/mali (Artemisia absinthium)

Basilika ’Genovese compact’ (Ocimum basilicum)

Harjaneilikka ’Auricula-Eyed Mix’ (Dianthus barbatus)

Istutimme nämä tiistaina eli 20. maaliskuuta. Näistä basilikaa voi käyttää mausteena ja harjaneilikka on koristekasvi.

Tänään, 22. maaliskuuta, tilanne on suunilleen sama kuin viime kirjoituskerralla. Janne kommentoi Facebookissa: ”Kannatta laittaa jokin apulamppu näin varhaiselle keväälle, muuten voi tulla pitkiä laihoja ituja.” Tuo varmasti pitääkin paikkaansa olen nyt pitänytkin pöytälamppua kasvien valona. Koitan nyt vielä hommata toisen pöytälampun, johon voisi sitten ostaa kasvilampun (tai siis polttimon). Siitä tulisi varmastikin paremman väristä valoa kuin tavallisesta loisteputkesta. Sitten olen öisin pitänyt muoveja kasvien päällä, joka on vähentänyt kastelutarvetta paljon.

Koiruohosta

Koiruoho eli mali (Artemisia absinthium L.) on vanha ja tunnettu kasvi ja sitä on käytetty erittäin paljon erilaisiin lääkitsemis- ja noituustarkoituksiin. Siitä löytyy paljon tietoa ja perustan tämän pienen ja ei mitenkään tarkasti tutkitun esityksen seuraaviin lähteisiin: Cantell & Saarnio 1936, Häkkinen & Lempiäinen 2007, Tunón 2005, Medieval food traditions in Northern Europe 2007 ja Talve 1990.

Kasvin nimestä absinthium tulee mieleen ensimmäisenä Absintti-viina, jota on valmistettu koiruohosta etenkin 1800-luvulla. Absintti kiellettiin Sveitsissä 1907, Yhdysvalloissa 1912 ja Ranskassa 1915 myrkyllisyyden ja riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksien johdosta. Kielto on nykyään poistunut tietyissä maissa ja Ruotsissa kasvista on valmistettu Bäska droppar (koiruoho tai karvaat tipat) -viinaa. Vincent van Goghin psykoottinen käyttäyminen on voinut johtua absinttiriippuvuudesta.

Mali kuuluu marunoiden sukuun, jonka nimi Artemisia on johdannainen Artemiksesta eli Dianasta, joka on neitosten tai metsästyksen suojelijatar. Mali on läheistä sukua pujolle (Artemisia vulgaris). Mali oli pyhitetty muinaisessa Egyptissä Isikselle, joka oli taikuuden jumalatar. Katolisena aikana Artemiksesta tuli noitien jumalatar. Absinthium taas on roomalaisten käyttämä nimi sanasta apinthion, joka on kreikkaa ja tarkoittaa juotavaksi kelpaamatonta. Suomalainen nimi koiruoho (myös coyråho, coijroho ja coiroho) juontuu siitä että malinoksia on pidetty pystyssä jyvälaareissa karkoittamassa koita. Toisaalta ihmisten sairauksien selityksinä on voinut olla perinteisesti koi tai mato, jotka ovat aiheuttaneet mm. hammas-, iho- tai naisten rintatauteja. Nämä eivät siis välttämättä sananmukaisesti tarkoita koita tai matoa, mutta ne on voitu kansanuskossa yhdistää toisiinsa. Samoin ruotsista lainattu mali eli malört viittaa koiden (mal) ja muiden syöpäläisten karkoitukseen. Saksaksi kasvia kutsutaan Wermutiksi, joka tulee matoa tarkoittavasta sanasta vermis. Marunaviinan ansioista rihmamato saadaan rauhoittumaan hetkeksi, jolloin saadaan selville johtuvatko vaivat siitä vai jostain muusta.

Malin lääkinnällinen käyttö on erittäin moninaista. Malissa on runsaasti eteeristä öljyä ja muita vaikuttavia karvasaineita ja happoja. Ulkoisesti sitä on käytetty kivun lievitykseen ruhjeissa, reumatismissa ja hermosäryssä. Rohdoksena on käytetty kukkivia ohuita varren haaroja nimellä Herba absinthii, joka kiihottaa pieninä annoksina ruokahalua, mutta suurina annoksina aiheuttaa päänsärkyä, huumausta, mahakipuja, pahoinvointia ja ylenantoa.

Paradoksaalisesti kasvia on voitu käyttää lisäämään hedelmällisyyttä, mutta sen avulla toisaalta voitu myös aiheuttaa keskenmeno. Pahimmillaan se voi johtaa ensin kouristuksiin, sitten lamaantumiseen ja kuolemaan tajuttomassa tilassa. Kasvi voi aiheuttaa pitkällisiä myrkytyksiä kaatumataudin eli epilepsian muodossa.

Kasvia voidaan myös käyttää horkan, keltataudin ja keripukin lääkkeenä. Tyynyyn pantuna kuivattu kasvi vaikuttanee unettavasti. Väkevää malikeitettä on voitu käyttää luteitten hävittämiseen. Siemenistä on saatu persialaista hyönteispulveria, jota kuitenkin ainakin wikipedian mukaan tehty muista(kin) kasveista.

Ruotsissa malia on käytetty myös närästykseen, vilustumiseen, yskään ja hinkuyskään. Siellä malia on käytetty myös täiden, kirppujen ja luteiden karkoittamiseen.

Suomessa kasvia on ilmeisesti käytetty vähintään keskiajalta lähtien. Sen on mainittu Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa vuodelta 1555 ja Naantalin luostarin yrttikirjassa 1400-luvulta. Kasvin siemeniä on löydetty arkeologisten kaivausten yhteydessä ainakin Ruotsista 1400/1500 -luvuilta ja 1600-luvulta Etelä-Saksasta. Kasvin siemenet ovat hyvin pienet ja hauraat, joten luulen etteivät ne ainakaan säily hiiltyneitä kovinkaan hyvin ja niitä voi olla vaikea löytää hiiltymättöminä.

Näiden ennakkotietojen perusteella odotankin innolla koska malit itävät ja kasvavat. Olen aiemmin maustanut viinaa mökin hiekkarannalla kasvaneella maarianheinällä (Hierochloë odorata), josta tulikin vähän liian hyvän makuista. Saa nähdä uskaltaako malilla maustaa ja miten siinä sitten käy.

Lähteet:

Sulo Cantell ja Väinö Saarnio (1936). Suomen myrkylliset ja lääkekasvit – Niiden vaikuttavat aineet, vaikutukset elimistöön, lääkkeinä käyttö sekä rohdoksiksi keräily ja viljely.

Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen (2007). Agricolan yrtit. Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla.

Medieval food traditions in Norhern Europe. Toim. Sabine Karg. (2007)

Ilmar Talve (1990). Suomen kansankulttuuri.

Håkan Tunón (2005). Malört. Teoksessa Människan och floran. Etnobiologi i Sverige 2.

Kategoriat:Arkeologia, Kasvit Avainsanat: , , ,