Etusivu > Arkeologia, Kasvit, Ruoka > 23 000 vuotta vanhoja todisteita viljelystä ja protorikkaruohoista Ohalo II asuinpaikalta

23 000 vuotta vanhoja todisteita viljelystä ja protorikkaruohoista Ohalo II asuinpaikalta

Vastikään PLOS one tiedelehdessä julkaistussa erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa esitellään tuloksia hyvin varhaisesta viljelystä. Tulokset ova on saatu Israelista, Galileanjärven rannalta, jossa on kaivettu ympärivuoden asuttuja oksista tehtyjä majoja sekä liesiä.

Kasvinjäänteiden lisäksi kohteelta on löytynyt runsaasti piitä, hiottuja kiviesineitä, eläinten jäännöksiä, helmiä, puu- ja luuesineitä sekä aikuisen miehen hauta.

Kasvinjäännökset ovat alunperin hiiltyneet, jonka jälkeen ne ovat peittyneet järvenpinnan kohotessa. Tällä tavoin ne ovat säilyneet erinomaisen hyvin. Yli kolmasosa jäännöksistä oli heinäkasveja, joista viljeltyjä olivat emmervehnä, villiohra ja villikaura.

Selkeä todisteita viljojen käsittelystä olivat hioinkivi, josta löytyi villien viljojen tärkkelyksiä ja viljojen jyvien löytyminen hionkiven ympäristöstä.

Todisteena asutuksen ympärivuotisuudesta olivat 68 eri muuttolintulajin luut ja 101 kasvilajin siemenet, joiden perusteella kasveja on käytetty runsaammin keväällä ja kesällä, kun taas lintuja syksyllä ja talvella. Todisteena asutuksen pysyvyydestä ovat myös varhaisimmat kotihiiren ja rotan luut.

Ohalo II:ssa hyödynnettiin hyvin paljon eri luonnonkasveja ja villieläimiä. Näistä emmervehnän, ohran, herneen, linssin, mantelin, viikunan, rypäleen ja oliivin -villit muodot ovat nykyisten viljelykasvien edeltäjiä.

Kohteelta löytyi myös runsaasti nykyisten rikkaruohojen edeltäjiä eli protorikkaruohoja, joiden nykymuodot kasvavat rikkakasveina. Aikaisemmin näiden rikkakasvien villejä edeltäjiä ei kuitenkaan tunnettu. Yksi kohteen rikkakasveista oli suomessakin yleinen jauhosavikka. Rikkakasvit kasvoivat ilmeisesti pelloissa ja ihmisten muokkaamissa jätekasoissa.

Viljojen tähkälapakon katkelmien arpien perusteella voidaan saada selville ovatko kyseessä villit vai domestikoidut viljat. Villeissä viljoissa arvet ovat sileitä ja domestikoiduissa rosoisia. Tämä johtuu siitä, että villien muotojen siemenet irtoavat itsestään esim. tuulen avulla, kun taas ihmiset leikkaavat viljat irti. Ohalo II:ssa noin kolmasosa villiohran ja villivehnän tähkälapakon katkelmista oli domestikoitua tyyppiä. Tämä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan tarkoita sitä, että viljoja olisi domestikoitu, vaan sitä että piiterillä olisi kerätty osittain kypsiä villejä viljoja, jolloin osa jyvistä olisi irronnut helposti ja osa oltaisiin jouduttu katkaisemaan. Tähän viittaavat myös kohteelta löytyneissä maailman varhaisimmissa piiterissä mikroskoopilla näkyvä kiilto.

Tutkimuksen perusteella Ohalo II:ssa on kokeellisessa mielessä viljelty useita ei-domestikoituja eli villejä kasveja joiden seassa on kasvanut protorikkakasveja. Tämä traditio ei vaikuta nykytutkimuksen valossa jatkuneen kuin vasta noin. 11 000 vuotta myöhemmin, mutta tulevissa löydöksissä voidaan kuitenkin tehdä uusia löydöksiä tältä huonosti tunnetulta ajalta.

Advertisements
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: