Arkisto

Archive for huhtikuu 2015

Kiivilätyt, saksankirveli ja maitohorsma

huhtikuu 27, 2015 1 kommentti

Meidän piti suunnitella hääruokia, mutta satuimmekin taas hortoilemaan Markon kanssa. Lilja ja ämmikin olivat mukana. Lilja söi lähinnä multaa ja ämmi jäi tyypillisesti suustaan kiinni. Olimme kotimaastossa Kumpulassa ja kävimme palstalla. Matkalla Marko löysi jopa yhden korvasienen, josta aikoo tehdä pastaa. Matkalla löysimme myös vähän maitohorsmaa.

Rakaa-aineita: kiiviä (ei hortoiltu), saksankirvelin lehtiä ja maitohorsmaa.

Rakaa-aineita: kiiviä (ei hortoiltu), saksankirvelin lehtiä ja maitohorsmaa.

Palstalla kasvaa paljon saksankirveliä, josta oikeastaan koitamme päästä eroon. Keräsimme kasvin lehtiä ja joitain juuria.

Saksankirvelin funkit juuret.

Saksankirvelin funkit juuret.

Emme oikein tienneet mitä ruokaa tehdä, mutta mielessä oli ainakin lätyt. Paistoimme maissilättyjä, riisimaidolla ja sitruunan puutteessa kiivillä maustettuna.

Puhdistettu juuri. Näissä on kyllä hirveä homma kaivaa ne ylös.

Puhdistettu juuri. Näissä on kyllä hirveä homma kaivaa ylös.

Saksankirvelin juuret ennen paistamista.

Saksankirvelin juuret ennen paistamista.

Valmiit juuret.

Valmiit juuret.

Saksankirvelin juuret olivat tuoreina aivan ok makuisia. Nyt juuret eivät ehkä ole parhaimmillaan. Juurten keskikohta oli erityisen kirpeä. Juuret laitoimme uuniin voin, lehtien ja suolan kanssa.

Saksankirvelin lehdet käytimme Tallbergin ohjeen perusteella eli keitimme porkkanoita vedessä, glukoosisiirapissa ja voissa ­– suolan ja pippurin kanssa. Lopuksi maustoimme ne sitten lehdillä.

Porkkanat Tallbergin tyylillä. Eniten maistui makeus ja voi.

Porkkanat Tallbergin tyylillä. Eniten maistui makeus ja voi.

Lopuksi vielä paistoimme maitohorsmat voissa.

Maitohorsmat, pohjolan renttujen kruunaamaton gourmet.

Maitohorsmat, pohjolan renttujen kruunaamaton gourmet.

Iltapalaksi oli siis:

Lopullinen annos.

Lopullinen annos.

Maissilätty kiivimausteella.

Lätyn päällä uunissa paistettuja saksankirven juuria, paistettua maitohorsmaa ja saksankirvelillä maustettua porkkanaa.

Juomana saksankirvelillä maustettua vettä.

Kaikki ruuat olivat oikein hyviä. Ehkä jännin oli saksankirvelin juuri, joka oli erittäin hyvää ja maistui rapeana voissa paistuneena hieman ruisleivältä. Tätä voisi kokeilla uudestaankin. Muutkin osuudet olivat erittäin hyviä. Porkkanatkin olivat varsin maukkaita.

Keräsin ja kuivasin viime viikolla lisää mesiangervon juuria. Keitimme niistä tänäänkin teetä, josta tuli Markon mukaan mieleen root beer. Hän kertoi maistaneensa root beeriä ensi kerran motellin terassilla Amerikassa. Aaah, ”this is America”, ja sitten huomasi kuinka hirveää litkua se oli ja heitti tölkin sarsaparillapuskiin.

Käytetyt kasvit:
saksankirveli (Myrrhis odorata)
maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Mainokset

Nokkoskeitto ja muita villiyrttejä

huhtikuu 19, 2015 Jätä kommentti

Marko oli ollut koko viikon kipeänä ja ehdotti että voisimme mennä keräämään villiyrttejä. Sain häneltä aiemmin synttärilahjaksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan, josta kokeilimme viime vuonna maitohorsmaa parsan tyyliin valmistettuna. Markolla piti olla synttärijuhlat tänään, mutta ne peruuntuivat em. sairastelun vuoksi.

Näimme pyöräkaupalla (josta Karoliinalle tarttui mukaan uusi tai siis käytetty uusi hieno Bianchi). Sieltä kävelimme Kumpulaan. Nyt kasveja on vielä varsin vähän, joten keräsimme vähän kaikkea mitä eteen sattui. Metsästä löysimme ahomansikkaa, niityltä mesiangervoa, palstalta nokkosia ja vielä kodin läheltä mukulaleinikkiä ja litulaukkaa.

Litulaukan lehtiä.

Litulaukan lehtiä.

Nuoria nokkosia, jotka poimimme ramboina paljain käsin!

Nuoria nokkosia, jotka poimimme ramboina paljain käsin!

Aineksia: siivilässä

Aineksia: vasemmalla mukulaleinikin lehtiä, siivilässä litulaukan lehtiä, pienessä kattilassa ahomansikan lehtiä ja oikealla soseutettu nokkoskeitto.

Ahomansikasta ja mesiangervosta teimme teetä. Ahomansikkatee oli oikein hyvää ja siinä oli vieno ruusun tuoksu ja maku. Mansikka on ruusun kanssa samaa sukua (Rosaceae), joten ehkä siksi haju on samankaltainen.

Mesinagervon nuoria lehtiä ja juurakoita.

Mesinagervon nuoria lehtiä ja juurakoita.

Ruuan pääosassa oli nokkoskeitto. Nokkosia saimme kerättyä 150 grammaa. Höyrytimme ne ensin ja poistimme toukat. Sitten sulatimme 50 g voita, johon lisättiin 4 rkl vehnäjauhoja ja sitä kypsytettiin hetki. Tähän sitten lisättiin litra maitoa, jonka anettiin kiehua uudessa fäncyssä kerroskattilassa pohjaanpalamatta jonkin aikaa. Sitten lisäsimme nokkoset ja sauvasekoitimme ja lisäsimme hieman valkopippuria, muskottia ja suolaa.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla miltä mukulaleinikin mukulat maistuvat. Näitä on löytynyt jo kivikautisilta kohteilta ja yksi saksalainen arkeobotanisti on tekemässä niistä juuri kokooma-artikkelia. Voin linkittää sen kun se tulee ulos. Olen itse löytänyt hiltyneitä mukuloita Karjaan Bäljarsista ja siellä ne ajoittuvat ilmeisesti esiroomalaiselle kaudelle (n. 0-500 BC). Olen myös löytänyt niitä parilta kivikautiselta kohteelta Ahvenanmaalta ja Virosta. Mukulat ovat ilmeiseti hiiltyneet kun niitä on paahdettu. Kuulin myös Uumajassa, että Roger Engelmark oli maistanut mukuloita ja ne hänen mielestään maistuivat vähän perunoilta.

Erottelimme mukulat ja lehdet toisistaan. Paahdoimme mukulat kuivalla pannuilla ja melko pitkän ajan jälkeen mukula paukahti ja pelästyin! Ne paukkuivat jonkin verran ja paahtuivat melko hyvin. Haju oli miellyttävä ja maku oli miellyttävä paahteinen perunan kaltainen. Mukulaleinikki on hieman myrkyllinen, mutta ainakin luotettavan Plants for a Future -sivuston mukaan myrkky häviää kun niitä kuumennetaan. Mukulat olivat hieman pehmeitä ja ne olisivat ehkä parhaita syksyllä tai loppukesästä, jolloin ne ovat kehittyneet ja kovia. Mukulaleinikin lehdet höyrytimme.

Mukulaleinikin lehtiä.

Mukulaleinikin lehtiä.

Mukulaleinikin mukuloiden paahtamista.

Mukulaleinikin mukuloiden paahtamista.

Paahdetut mukulaleinikin mukulat

Paahdetut mukulaleinikin mukulat

Litulaukasta Marko keksi tehdä peston tyylisen öljyn. Tähän hän otti lehtiä, oliiviöljyä ja hieman suolaa ja surautti sauvasekoittimella.

Ruokalistana oli siis:

Nokkoskeitto koristettuna litulaukkaöljyllä, paahdetuilla mukulaleinikin mukuloilla ja höyrytetyillä lehdillä.

Kuumana juomana ahomansikkatee

Viininä espanjalainen Faustino VII Rioja Tempranillo 2012

Valmis annos, jossa nokkoskeittoa, punaviiniä ja ahomansikkateetä.

Valmis annos, jossa nokkoskeittoa, punaviiniä ja ahomansikkateetä.

Maut sopivat oikein hyvin yhteen ja keitossa oli paljon erilaisia erottuvia makuja. Nokkoskeitto oli kyllä kermaista ja nokkosesta tuli oma pissanhajunsa. Nokkonen on kyllä varsin vivahteikas verrattuna pinaattiin. Litulaukkaöljystä tuli mukava vihreä maku ja öljyllä tasoittunut kirpeys. Mukulaleinikin lehdet olivat kirpeitä yllätyksiä ja mukulat pieniä hieman pähkinäisiä tai kastanjamaisia purtavia (olivat voineet olla vähän rapeampia). Hieman tiukka viini sopi tähän hyvin ja siinä oli sopivasti potkua kerman kanssa. Tee toi ihanan ruusuisen seesteisyyden tähän ituhippeyden palimpsestiin.

Maistoin vielä mesiangervoteetä ja se oli varsin samantyylistä kuin ahomansikkatee. Väri oli tummempi ja maku ehkä hieman voimakkaampi.

Teestä tuli vähän eri värisiä: yllä ahomansikka ja alla mesiangervo.

Teestä tuli vähän eri värisiä: yllä ahomansikka ja alla mesiangervo.

Käytetyt kasvit:
nokkonen (Urtica dioica)
mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)
litulaukka (Alliaria petiolata)
ahomansikka (Fragaria vesca)
mesiangervo (Filipendula ulmaria)