Arkisto

Archive for Touko 2013

Uusi väitöskirjan aihe on kivikauden maanviljelys

Touko 14, 2013 Jätä kommentti

Hei,

Vaikka aiemmin sanoinkin tekeväni väitöskirjaa keskiajasta, niin päädyin kuitenkin hakemaan rahoitusta kivikauden maanviljelyksen tutkimukseen. Sainkin sitten vuoden rahoituksen Helsingin yliopiston tiedesäätiöltä.

Tutkielman otsikkona on tällä hetkellä:Stone Age cultivation in Finland and Estonia. Compilation of archaeobotanical data using The Strategic Environmental Archaeology Database (SEAD) and analyses of new material.

Aiemman tutkimussuunnitelman tapaan aion kerätä vanhaa ja tutkia uutta materiaalia. Teen yhteistyötä Uumajan yliopistossa valmisteilla olevan SEAD -tietokannan kanssa. Syötän tietokantaan tiedot vanhoista tutkimuksista (ja toki uusistakin). Tällä hetkellä tutkimuksista on melko vaikea löytää tietoja, koska ne on julkaistu monilla eri foorumeilla tai sitten ne löytyvät ainoastaan kaivauskertomusten liitteinä.

Tutkimuksessa on mukana Viro, jossa on samanlainen tilanne kuin Suomessa eli siitepölyanalyyseissä on löytynyt tietoa viljelystä, mutta makrofossiileja (jyviä) ei ole löytynyt.

Uutta materiaalia aion kerätä eri kaivauksilta. Lähden kesäkuussa Virolahden Meskäärttyyn,jossa kaivetaan neoliittista asumuspainannetta. Viime kaivauskerran kaivauskertomus ja kohteeseen liittyvä artikkeli löytyvät täältä. Tein makrofossiilitutkimuksen ja puuhiilianalyysin myös näiltä kaivauksilta ja sieltä löytyikin erilaisia keräilykasveja sekä myös joitain rikkakasveja. Saa nähdä mitä tämän vuoden tutkimukset tuovat tullessaan. Saan materiaalia myös Virosta, jossa on kahdet kivikaudelle ajoittuvat kaivaukset. Suomestakin tulee muuta materiaalia, joten talveksi pitäisi ainakin tutkittavaa. Saa nähdä mitä kaikkea vuoden aikana ehtii sitten tehdä.

Tänne tai sähköpostiin (santeri.vanhanen(ät)gmail.com) voi kommentoida, jos on mielipiteitä kivikauden maanviljelyksestä ja muusta kasvienhyödynnyksestä.

Mainokset
Kategoriat:Archaeology, Arkeologia

Näytteidenottomatka Levänluhtaan 5.-10.5.2013

Touko 13, 2013 4 kommenttia

Johdanto

Aloin alkuvuodesta suunnittelemaan Levänluhdan ympäristön inventointia, joka kuuluu jo aiemmin mainittuun laaja-alaiseen Levänluhtaprojektiin. Tutkimukseen oli budjetoitu fosfaatti- ja suskeptibiliteettikartoitus. Ensi vuonna aiomme inventoida isommalla porukalla, joten kartoituksen tulokset olisi hyvä saada valmiiksi ennen sitä, jotta inventointi voitaisiin kohdistaa kiinnostaville alueille.

Idea kartoituksen tekoon tuli tietääkseni Peter Holmbladilta, joka on arkeologian lehtori Uumajan yliopistossa. Olen harjoitellut näytteidenottoa samassa paikassa, joten homma ei tuntunut mahdottomalta. Kevään mittaan sain kaikki esivalmistelut tehtyä. Luin joitain inventointiin liittyviä tekstejä kuten Opas arkeologiseen inventointiin ja aloitin lukemaan E. B. Banningin Archaeological Surveytä, mutta se oli ehkä hieman liian teoreettinen omiin tarkoituksiini, vaikka muuten vaikuttikin hyvältä. Opettelin myös käyttämään QGIS-ohjelmaa, josta tulee varmasti olemaan hyötyä myöhemminkin.

Valitsin näytteidenottoalueeksi aika ison alueen Levänluhdan ympäristöstä, joka oli noin 320×370 metrin laajuinen. Sinne näytepisteitä tuli noin 25 metrin välein, yhteensä hieman yli 220 näytepistettä. Pisteitä oli sekä pellolla, että Momminmäen metsäsaarekkeella. Pellot ovat tällä alueella yleensä savea tai turvetta eli vanhaa merenpohjaa tai kuivattua suota (joka myös on ollut merenpohjaa?). Mäet taas ovat usein hieman karkeampaa ainesta (silttiä tai hiekkaa) ja kiviä eli siis moreenia ainakin jossain määrin. En ole lukenut geologiaa, joten termit ja muut asiat voivat olla vähän sinne päin.

Näytteistä on tarkoitus mitata fosfaattipitoisuus ja magneettinen suskeptibiliteetti. Korkeita fosfaattipitoisuuksia on mm. asuinpaikoilla, joilla ihmistoiminta nostaa pitoisuuksia. Esimerkiksi suuri luiden määrä voi nostaa fosfaattiarvoja. Magneettinen suskeptibiliteetti (MS) taas nousee esimerkiksi tulenpidon tai raudanvalmistuksen ansiosta. Menetelmien avulla ei toki saada absoluuttista tietoa miten, missä ja milloin ihmiset ovat toimineet, mutta niiden avulla voidaan kuitenkin kohdistaa tutkimukset oikeille alueille. Tässä tutkimuksessa näyteväli on aika suuri, mutta toisaalta alue on iso. Päämääränä on saada tietoa siitä miten ihmistoimintaa on ollut laajemmalla alueella ja oikeastaan löytää asuinpaikkoja.

Wesa Perttola auttoi saamaan suunnittelemani pisteet tarkkuus-GPS:ään, jolla pisteet voi mitata helposti ainakin pellolta, mutta metsässä puut haittaavat sen toimintaa. Otin mukaan myös takymetrin, jolla pisteitä voisi mitata metsästä.

Matka ja ensimmäinen päivä

Maanantaina 5. toukokuuta näin Marko Marilan, joka ystävällisesti tuli matkalle mukaan. Haimme auton ja sitten tavarat yliopistolta ja lähdimme kohti Isoakyröä. Matkalla kävimme haukkaamassa påtor-varmuusvälipalaa Pispalassa. Matka sujui hyvin, aurinko paistoi ja V50:n kumit söivät maantieta nopeasti pro bono-apurahatutkijan vaihtaessa Miles Davisin Mäk Gälikseen.

Levänluhdan lähde.

Levänluhdan lähde.

Pääsimme perille iltapäivällä ja kävimme tervehtimässä maanomistajaa, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Aloitimme tarkkuus GPS:n käynnistämisellä, jolloin huomasimme siihen liittyvän osan eli modeemin jääneen kotiin. GPS jäi siis käyttökelvottomaksi, enkä kyllä oikein ollut käyttänyt sitä aiemmin muutenkaan. Olisi ollut kyllä mukava opetella sitä. Meidän piti siis tehdä kaikki mittaukset takymetrillä, joka kyllä onnistuisi varmasti hyvin, koska olin käyttänyt laitetta aiemmin ja olimme viime kerralla tehneet hyvät kiintopisteet, jotka on sidottu valtakunnalliseen koordinaatistoon.

Mittaukset tehtiin takymetrillä.

Mittaukset tehtiin takymetrillä.

Takymetriäkään ei saatu toimimaan ihan heti, mutta kopioituani pisteet GPS:stä takymetriin alkoi homma näyttää paremmalta. Saimme jopa yhden näytteen kairattua, mutta emme mitattua.

Tiistai

Vaikka hommat olivat alkaneetkin jossain määrin hyvin, niin silti heräsin ennen herätyskelloa ja näin unta näytteidenotosta. Aamulla saimme takymetrin orientoitua ja aloitimme näytteenoton. Leveämpää, noin viiden sentin levyistä kairaa oli todella vaikea saada pellosta läpi ja syykin paljastui – pellossa oli vielä noin viisi senttiä routaa kyntökerroksen alapuolella. Otettuamme muutaman näytteen paksummalla kairalla siirryimme lapioon, koska halusin nähdä vähän paremmin mitä kerroksia pellossa on. Muutamien kuoppien perusteella kyntökerrosta oli noin 20-40 cm ja sen alla oli savi (jos joku tietää mikä merivaihe on kyseessä, niin saa toki kertoa, korkeus nykyisestä merenpinnasta on noin 25 metriä). Jossain kuopissa oli myös turvetta muistuttavia kerroksia, jotka saattavat liittyä siihen, että Levänluhdan ympärillä on ollut kosteikko, joka sittemmin on muutettu pelloksi ja turvekerrokset ovat tällöin jääneet peltomullan alle.

Kuoppa pellossa, jossa näkyy kyntökerros ja sen alla savi.

Kuoppa pellossa, jossa näkyy kyntökerros ja sen alla harmaa savi.

Lounaalla näimme Museoviraston SKAIK eli Skogens Kulturarv i Kvarkenregionen -projektin jäseniä Isonkyrön kunnantalolla. Heidän toimestaan Kyrönmaata on mm. inventoitu ja nyt he kävivät kohteiden maanomistajien luona, joiden kanssa he keskustelivat erilaisista hoitotoimenpiteistä. Kohteiden polkuja parannellaan ja niille laitetaan uusia kylttejä, jolloin muinaisjäännöksiin on helpompi käydä tutustumassa.

Pelto, lapio ja arkeologi.

Pelto, lapio ja arkeologi.

Iltapäivällä saimme otettua melko paljon näytteitä, vaikka takymetri välillä lähtikin pois vaaterista. Työpäivän jälkeen kävimme tutustumassa Törnävän alueeseen, joka olikin varsin hieno ja rauhoittava paikka. Olin käynyt siellä aiemmin vain Provinssirockissa. Festarialueellakin on järjestetty arkeologisia kaivauksia Roskilden esikuvan mukaan.

Keskiviikko

Olin jo vähän rentoutuneempi ja näytteidenotto alkoi sujua nopeasti opittuamme parhaat metodit. Käytimme kapeaa kairaa, joka meni melko hyvin pellosta läpi, vaikka useimmiten jouduimmekin molemmat painamaan kairaa, että se menisi roudan ja saven sisään riittävän syvälle. Marko ei ollut aiemmin käyttänyt takymetriä, mutta oppi sen nopeasti, joten minä keskityin kairaamiseen ja hän mittamiseen. Saimme suuren alan peltoa mitattua päivän aikana.

Yövyimme Seinäjoella ja kävimme työpäivien jälkeen syömässä keskustassa. Edellisinä päivinä kaupungilla oli ollut hyvin vähän ihmisiä, mutta yhtäkkiä porukkaa oli paljon. Huomasimme ensin Mun Provinssi -tapahtuman, jossa mainostettiin Provinssirockia ja siellä oli muutama esiintyjäkin. Sitten kävelimme vähän enemmän ja huomasimme, että ihmisiä oli paljon siksi, että kaupungissa järjestettiin Seinäkuun Yö -niminen tapahtuma, jossa oli paljon erilaista toimintaa. Ihmisiä oli varmaan paljon myös sen vuoksi, että seuraavana päivänä oli helatorstai. Kävimme Still Standing -baarissa kuuntelemassa yhden bändin soittoa.

Helatorstai

Vaikka olikin pyhä, niin ajattelimme vielä tehdä hommia ja olimme sopineet opastuskäynnin Isonkyrön vanhaan kirkkoon ja kotiseutumuseoon. Ajattelimme käyttää päivän koekuoppien kaivamiseen, koska näytteitä oli otettu peltoalueelta jo melko kattavasti. Kaivoimme muutaman kuopan, joista ei löytynyt mitään merkittävää ja sen jälkeen sade yltyi emmekä voineet oikein tehdä mitään järkevää. Kävimme sitten syömässä ja menimme sitten kirkolle.

Isonkyrön vanha kirkko.

Isonkyrön vanha kirkko.

Kirkolla tapasimme Väinö Pollarin ja Anneli Rinta-Knuuttilan, jotka olivat ystävällisesti lupautuneet opastamaan kirkolla ja museolla. Tutustuimme ensin kirkkoon, jonka rakentaminen on aloitettu 1300-luvulla. Sisällä on runsaasti 1560-luvulla tehtyjä renessanssimaalauksia, joissa kuvataan Raamatun tapahtumia. Maalaukset olivat erittäin vaikuttavia ja lähes kaikki olivat hyvinsäilyneitä. Minua maalauksissa kiinnostavat erityisesti maatalousesineet, jotka ilmeisesti on kuvattu usein paikallisten esikuvien mukaan eli niiden avulla voisi ilmeisesti saada tietoa ajan teknologiasta. Ruotsissa Janken Myrdal on tehnyt aiheesta kattavia tutkimuksia käyttäen myös asiakirjalähteitä. Isonkyrön kirkon kuvissa oli ainakin viikate ja lapio, jotka näyttivät samankaltaisilta kuin Myrdalin kirjassa.

Anneli esittelee kirkkoa.

Anneli Rinta-Knuuttila esittelee kirkkoa.

Kirkon jälkeen kävimme vielä kotiseutumuseossa, jota esitteli Väinö Pollari. Siellä oli paljon erilaisia esineitä ja interiöörejä. Oltermannin sauva oli minulle uusi asia. Se oli ns. kylänvanhimman sauva, jossa oli pieni lokero kiertävälle viestille. Talon yläkerrassa oli myös yksi Levänluhdasta löytynyt naisen pääkallo, joka oli juuri palannut Ruotsin matkalta. Keskustelimme Levänluhdan tutkimuksista ja oppaat vaikuttivat kiinnostuneilta tutkimuksistamme.

Oltermannin sauva.

Oltermannin sauva.

Naisen kallo Levänluhdasta.

Naisen kallo Levänluhdasta.

Palasimme Levänluhtaan ja aloimme kaivaa koekuoppia. Metsän puolella maa oli kuitenkin niin routainen, ettei siihen saanut kovalla hakkaamisellakaan kaivettua koekuoppia. Päätimme siten ottaa näytteitä vielä metsän puolelta, joka varmasti olikin parempi vaihtoehto, sillä sen avulla saamme vertailtua pellon ja metsän tuloksia keskenään. Saimme otettua näytteitä metsästä melko laajalti. Tussin sanottua sopimuksensa irti kello olikin jo viisi, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä pois.

Perjantai

Aamulla kävimme vielä tekemässä vähän pintapoimintaa Hautamäen/Kakunmäen tunnetulla kohteella. Kohde on hieman epämääräinen, mutta sieltä on ilmeisesti löytynyt rautakautinen solki. Pelloilla oli erittäin paljon (rauta?)kuonaa ja joitain nuorempia löytöjä. Pelloilla oli myös joitain savitiivisteen paloja. Kohde vaikuttaa kiinnostavalta ja siinä olisikin hyvä tehdä jonkinlaisia tutkimuksia.

Lähdimme sitten ajamaan takaisin. Menimme taas Tampereen kautta, jossa kävimme lounaalla. Marko ehti juuri ja juuri FAKiin (Filosofis-arkeologinen klubi) ja itse palautin tavarat. Auton palautuksessa oli vähän tuuria, koska liike meni kiinni kuudelta ja olin siellä 18.02, mutta onneksi paikalla oli vielä henkilö, jolle sain palautettua avaimen.

Jälkisanat

Matka sujui mielestäni hyvin ja molemmat opimme paljon uutta näytteidenotosta, takymetristä, Levänluhdasta, Isostakyröstä ja ylipäänsä Pohjanmaasta. Nyt pitää vaan toivoa, että näytteet ovat sopia analyysiin ja odottaa analyysin tuloksia. Levänluhdan mysteeri on taas pienen askeleen lähempänä selviämistä.