Arkisto

Archive for syyskuu 2012

Wesa Perttolan gif-animaatio

syyskuu 25, 2012 Jätä kommentti

Kairausta.

Tässä vielä Wesan tekemä gif-animaatio kairauksesta.

Mainokset
Kategoriat:Arkeologia

Toinen näytteidenottomatka Levänluhdalle

syyskuu 23, 2012 Jätä kommentti

19.-21.9.2012

Koska keväällä emme saaneet otettua siitepölynäytettä Levänluhdan lähellä sijaitsevista lammista, niin lähdimme toista kertaa matkaan. Tarkoituksena oli myös kokeilla arkeologian oppiaineen uusia geofysikaalisia laitteita.

Minä, siitepölyanalyytikko Teija Alenius, osteologi Kristiina Mannermaa ja yliopisto-opettaja Wesa Perttola (joka on erikoistunut mm. geofysikaalisiin mittalaitteisiin) lähdimme matkaan Topeliasta kahdeksan aikoihin ja pakkasimme auton täyteen erilaisia laitteita. Ajoimme ensin suolle n. kahden kilometrin päähän Levänluhdasta. Suota oli ojitettu monin paikoin ja Teija toivoi löytävänsä jonkun kosteamman kohdan suon keskeltä. Pompimme ojien yli ja löysimmekin hyvän paikan, jota ei oltu ojitettu eikä siellä kasvanut puita. Kairaamisessa meni aika pitkä aika saimme noin parin metriä sedimenttiä talteen. Kairanäytteen pohjalla oli savea, joka on muinaista merenpohjaa ja sen päällä oli lietettä. Kairanäytteessä näkyi heti joitain siemeniä, joten minulle pitäisi olla ainakin jotain hommaa siinä. Odotan sitä innolla.

Kristiina ja Teija dokumentoivat kairanäytettä.

Otimme kairan ja näytteet mukaan ja lähdimme käväisemään Levänluhdalla. Siellä juttelimme vähän Arkkolan isännän kanssa ja katselimme paikkoja. Sitten menimmekin Seinäjoelle yöpaikkaan.

Toisena päivän aloitimme siirtämällä kiintopisteen gps:n avulla. Tämän avulla voimme kiinnittää Levänluhdalla tekemämme mittaukset yleisiin koordinaatteihin. Teimme muutamia kiintopisteitä ympäristöön ja asemoimme takymetrin, jonka avulla teimme linjaston maatutkamittausta varten. Sitten yritimme ottaa kairanäytettä itse Levänluhdan lähteestä, mutta siellä sedimenttiä ei ollut säilynyt riittävästi.

Teija, Wesa ja Kristiina tekevät apukiintopisteen.

Maatutkaamisessa menikin sitten aikas pitkään, mutta saimme koko Levänluhdan muinaisjäännösalueen aidan sisäisen alueen ja vähän ympäristöä tutkattua metrin välein kulkevissa kaistoissa. Tutkaus oli helppoa pellolla, mutta muinaisjäännösaidan sisällä oli puita ja ojia, jotka tekivät hommasta vähän vaikeampaa. Myöhemmin Kristiinan kädet olivatkin aivan nokkosen pistoilla, koska hän ryömi mm. kuusen alla laittamassa mittoja.

Maatutkausta.

Aivan päivän lopulla satoi vielä rakeita ja ukkosti, mutta onneksi ilma oli muuten hyvä. Kävimme sitten syömässä Suomen viidenneksi suurimmassa Prismassa ja menimme yöpaikkaan.

Perjantaina teimme vähän lyhyemmän päivän ja kokeilimme maavastusmittaria. Sillä saimme vähän pienemmän alan mitattua, mutta tulokset näimme heti ja niissä näkyi ainakin Levänluhdalta tuleva oja, jossa oli pieni resistiivisyys ja joitain suuremman resistiivisyyden alueita ojan toisella puolella. Mittausala oli kyllä vähän liian pieni, mutta toivottavasti pääsemme myöhemmin mittaamaan lisää.

Itse tein vähän yleiskarttaa takymetrin avulla ja muistin kuinka ärsyttäviä puut ovat mitatessa. Yleiskartta on varmasti kuitenkin hyvä olla, jotta voimme verrata geofysikaalisia mittauksia ja vanhoja kaivauskarttoja toisiinsa.

Talvella Wesa tuleekin sitten käsittelemään maatutkausmateriaalia, Teija analysoimaan siitepölyjä ja minä kairanäytteestä löytyviä makrofossiileja. Toivottavasti Kristiina pääsee myös Levänluhdasta löytyneiden eläinluiden kimppuun.

Kohteelle on kyllä tulossa uusi kyltti ja toivomme tietenkin että uudenkin kyltin tiedot ovat vanhoja projektin päättyessä.