Etusivu > Arkeologia > Näytteidenottomatka Levänluhdan lähistölle

Näytteidenottomatka Levänluhdan lähistölle

Hei,

Levänluhta on Pohjanmaalla Isossakyrössä sijaitseva rautakautinen vesikalmisto. Paikalla on lähde, josta on löytynyt lähes sadan ihmisen luita, eläinten luita ja esineitä. Kohteesta on esitetty monia tulkintoja, joita ovat mm. uhripaikka, joukkohauta sekä naisten ja lasten hautauspaikka. Vaikka kohdetta onkin jo tutkittu pitkään, niin sen perimmäisestä luonteesta ei ole vielä päästy selvyyteen. Eläin- ja ihmisluista tehtyjen radiohiiliajoitusten mukaan kohde ajoittuu merovingiajalle, noin 600-650 jaa. ja esinetyypit ovat 400-700 luvuilta jaa. (Wessman et al. 2012 ja tarkemmin Wessman 2009) Levänluhdasta on tehty myös televisiodokumentti, jonka ansiosta se ollut tullut paremmin tunnetuksi.

Levänluhdan uusiin tutkimuksiin on saatu kolmen vuoden tutkimusapuraha. Monitieteisessä projektissa tullaan tekemään erinäisiä analyysejä, joilla selvitetään kohteen käyttöikää, ihmisten ruokavaliota, haudattujen perimää jne. Esineistöä analysoidaan uudelleen ja kohteen läheltä inventoidaan arkeologisia kohteita. (Wessman et al. 2012)

Projektissa on tarkoituksena myös selvittää kohteen ympäristö- ja viljelyhistoriaa. Näiden selvittämiseksi tullaan tekemään siitepöly- ja makrofossiilianalyysejä. Teija Aleniuksen vastuulla ovat siitepölytutkimukset ja itse olen vastuusssa makrofossiilianalyyseistä.

Aivan Levänluhdan vieressä ei ole sopivaa järveä tai lampea siitepölynäytteen ottamista varten, joten valitsimme kolme otollisinta lampea kohteen lähistöltä. Ne sijaitsevat noin puolentoista kilometrin säteellä lähteestä. Minä, Teija Alenius ja osteologi Kristiina Mannermaa lähdimme jo edellisenä päivänä, jotta ehtisimme hyvin ottaa näytteet kaikista lammista ja yövyimme mukavassa bead & breakfast-paikassa Seinäjoella.

Aamulla ajoimme ensimmäisen lammen luo, jossa heti huomasimme, ettemme tarvitsisi ahkiota, koska lunta oli enää niin vähän ja lampi mäen päällä. Otimme jääkairan, suokairan ja muut varusteet mukaan ja lähdimme lampea kohti. Se löytyi helposti, vaikka kastelinkin toisen jalkani melkein heti. Arvasin että oli huono idea ottaa vaelluskengät, mutta toisaalta saappaissa oli reikä, joten eivät nekään kovin hyvät olisi olleet.

Lampi oli melko pieni. Kairauksen perusteella jäätä oli melko paksusti, joten sillä uskalsi kävellä. Teimme kairalla muutaman reiän jäähän, josta mittasimme veden syvyyden, joka vaihteli vähän yli metrin ja 30 cm välillä. Sitten otimme suorakairalla sedimenttiä lammen pohjasta. Ikäväksemme saimme huomata, että pohjalla oli ainoastaan n. 5 cm savea. Näytteeseen olisi tarvinnut ainakin metrin järvisedimenttiä, joten jouduimme lähtemään tyhjin käsin.

Kairausta ensimmäisellä lammella.

Ajoimme seuraavaan paikkaan, jossa Teija kävi haastattelemassa paikallista miestä, joka oli lammen lähellä töissä. Häneltä saimme kuulla, että lampi oli ruopattu noin 10 vuotta sitten eli siitäkään ei ollut hyötyä. Kolmannen lammen kohdalla kävi samalla tavalla, joten emme sitten saaneet yhtään näytettä lammista. Alueella on todella vähän järviä, joten pieniä lampia ruopataan soistumisen estämiseksi.

Kairausta suokairalla.

Kun kerran olimme lähistöllä eikä meillä enää ollut muuta tekemistä, niin päätimme käydä katsomassa Levänluhtaa. Kävimme ensin juttelemassa maanomistajan kanssa, joka asuu aivan lähteen vieressä. Hän tulikin mukaan katsomaan kohdetta. Hän kertoi paljon Aarni Erä-Eskon kaivauksista 1980-luvulla, joille hän oli myös osallistunut. Lisäksi hän kertoi, että lähteen lähteen ojassa oli aiemmin kasvanut lummetta ja että saven alta kaivettaessa löytyy kotiloita noin 1,5 metrin syvyydestä, jolloin paikka on ilmeisesti ollut merta.

Levänluhdan muinaisjäännösalue. Puut ovat myöhemmin istutettuja ja niiden juurella on tällä hetkellä kaksi lähdettä.

Paikka oli kaiken kaikkiaan vaikuttava, vaikka olikin vähän vaikea saada kuvaa miltä se on näyttänyt rautakaudella ja kuinka laajoja kaivauksia paikalla on järjestetty. Hetken vielä katselimme paikkaa ja sitten pakkasimme tavarat ja matkasimme Seinäjoen pitsapaikan kautta Helsinkiin. Vaikka emme saaneetkaan näytteitä tällä kertaa otettua, niin pidimme reissua onnistuneena. Oli valaisevaa nähdä kohde ja saimme uusia ajatuksia siitä mistä voimme mahdollisesti ottaa näytteitä tulevaisuudessa.

Toinen lähde lähempää. Maaperä on ilmeisesti hyvin rautapitoista ja siksi vesi on niin punaista.

-Santeri

Lähteet:

Wessman, Anna, Kristiina Mannermaa & Tarja Sundell. 2012. Kolmivuotinen tutkimusrahoitus Isonkyrön Levänluhdan rautakautista vesikalmistoa tutkivalle monitieteiselle projektille. Muinaistutkija 1/2012, 69-71.

Wessman, Anna 2009. Levänluhta – a place of punisment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica. XXVI: 47-71.

Mainokset
  1. maaliskuu 30, 2012 1:14 pm

    Myös täällä juttu Levänluhdan tutkimuksista: http://www.helsinki.fi/humanistilehti/arkisto/2012/levanluhta.htm

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: