Arkisto

Archive for tammikuu 2010

Lisää Dänskää

tammikuu 31, 2010 2 kommenttia

Hala,

Nyt on toinen viikko vierähtäny Jyllanissa. Yritän kirjoitella tähän vähän kohokohtia.

Viime viikolla minun piti mennä hakemaan verokortti. Sitä varten minun piti mennä ensin borger serviceen, josta minun piti saada CPR-numero eli Suomen sosiaaliturvatunnusta vastaava numero. Onneksi Louise ja Marianne tulivat mukaan. Kyselyistä huolimatta en kuitenkaan saanut CPR-numeroa, koska minun olisi oltava 3 kuukautta Tanskassa, jotta saisin kyseisen numeron. Noh, mutta sitten menimme parin päivän päästä verotoimistoon, josta menin hakemaan verokorttia. Kysyessäni sitä minut ohjattiin ulkomaan asioista vastaavan henkilön luo, jolta minun piti saada jonkinlainen ulkomaalaisnumero tms., hän kysyi heti vakavana: ”What is your problem?” vastasin ”I got no problem, but I would like to have a skattekort.” Noh, sitten hän kysyi, että onko minulla työsopimusta, jota minulla ei tietty ollut, koska työpaikan pomo ei vielä ollut palannut lomiltaan. Noh, vaikka nyt en virallisesti olekaan vielä töissä, niin onneksi sain jo förskottia käteisenä, joten ei tarvitse ihan puilla paljailla elellä vaikka byrokratian rattaisiin hieman kompuroinkin.

Kööpenhaminassa oli luvassa Lisen tuparit, jonne matkasin Louisen kanssa. Menimme nettikimppakyydillä, joka oli halpaa ja nopeaa ja pääsimme matkustamaan hienossa uudessa mustassa Volvossa. Kööpenhaminassa näimme perjantai-iltana ensin pari Louisen kaveria, joiden luona kävimme syömässä. Heillä oli kaksivuotias poika, jonka kanssa oli kielellisesti suunnilleen samalla tasolla. Kyllä onneksi ihan hyvin ymmärsin muitakin juttuja. Oli kivaa syödä ja jubailla. Sitten myöhemmin näimme Gerdin luona, jonka kanssa kävimme vielä parilla bissellä ja sitten menimme hänen luo yöksi. Lauantaina menimme sitten Christianiaan käymään. Oli mukava käydä siellä ja paikka oli oikein viihtyisä. Oli aika kylmää, joten menimme juomaan kaakaot ja samalla opin pelaamaan Backgammonia. Kahvila oli hieman kuin jostain elokuvasta ja oli mukava seurata erilaisia ihmisiä. Myöhemmin menimme syömään Birgitten kanssa jotain thai-tyyppistä ruokaa. Hän oli myös opiskellut aiemmin arkeologiaa ja hänen poikaystävänsä oli menossa Afganistaniin sotimaan. Sitten menimme Lisen pileisiin. Siellä oli ihan mukavaa, vaikka osa tyypeistä oli vähän outoja. Olimme siellä semi-myöhään.

Sunnuntaina oli sit hiukka tømmermænd. Tiemme kansallismuseoon meni hieman kiertoreittiä, mutta löysimme lopulta perille. Siellä kävimme nopeasti esihistorian osaston läpi. Löydöt olivat erittäin hienoja ja mielestäni laitettu hienosti esille. Pitää ainakin yrittää mennä uudestaan, mutta saa nyt nähdä saako aikaiseksi.

Keskiviikkona kokeilin kutomista ensimmäistä kertaa:) Aloitin kutomaan pipoa, jota sain n. neljässä tunnissa kudottua kolme kierrosta. Aluksi se oli kyllä varsin vaikeaa ja kudoin kuulemma liian tiukkaa (for stramt).. Sain vielä boonuksena kuunella kaikkia neulontajuttuja.

Viikko töissä meni mukavasti ja opin joitain uusia siemeniä ja kieli sujui taas pikkuisen paremmin. Torstaina Moesgårdenissa oli arkeologien baari, jossa sai halpaa olutta ja pelata pöytäjalkapalloa. Pelasimme myös noppaa, jonka aikana oli hyvä harjoitella tanskalaista omituista numerosysteemiä. Näin myös jotain muita tuttuja, jotka olin myöskin tavannut kontaktiseminaarissa.

Perjantaina (jolloin siis sain 3000 kruunua käteen), oli Signen luona pizzailta ja hän oli laittanut erittäin hyvää pizzaa. Sitten menimme klubille, joka oli aika ’underground’, ja siellä soitti kolme indiebändiä, joista kolmas The Boy The Man The Pale oli oikein hyvä:) Sitten lauantaina aikomuksena oli ostaa uudet kengät tai muitakin uusia vaatteita, mutta kaupat olivat menneet jo kiinni, mennessäni kaupungille.

Santeri

Mainokset
Kategoriat:Arkeologia, Uncategorized Avainsanat:

Ensimmæinen viesti Tanskasta

tammikuu 21, 2010 2 kommenttia

Sain viime vuoden loppupuolella työtarjouksen Moesgårdenin museosta, jonne minua pyydettiin tekemään makrofossiilitutkimuksia kahdeksi kuukaudeksi. Tarjous oli mahtava ja tietty suostuin siihen. Koitan tässä vähän kertoa matkakuulumisia ja fiiliksiä Tanskan maalta.

Saavuin tänne viime perjantaina (15.1.). Ennen sitä olin ottanut sikainfluenssarokotuksen, jonka ansiosta olin sitten kaksi päivää kuumeessa, mutta onneksi tulin suhteellisen terveeksi matkalle, joka menikin ihan mukavasti. Luin matkalla Peter Englundin kirjan Hiljaisuuden historia, jossa kerrottiin erilaisia ns. pieniä tarinoita. Kirja oli hyvä ja lukiessani päädyin Tanskaan juttelematta kenenkään kanssa matkalla. Menin siis lentokoneella Köpeenhaminaan ja sieltä junalla Århusiin, jossa sitten Louise tuli vastaan. Ajattelin tietty, että yritän oppia ymmärtämään Tanskaa, etenkin koska ruotsinkielen taitoni oli jo sangen hyvä, joten olisi samalla kiva oppia vielä toista skandinaavia. Ehkä helpommin kirjoitettu kuin opittu…

Perillä olikin sitten heti illanistujaiset. Söimme ja joimme hyvin ja sain nähdä myös Signen, jonka olin Louisen lisäksi tavannut jo aiemmin kontaktiseminaareissa. Puhuimme ennen muiden vieraiden saapumista tanskaa Louisen kanssa, mutta sen jälkeen englantia. Ymmärtäminen vaikutti kyllä sangen vaikealta tai siis oli vaikeaa. Ilta meni oikein mukavasti ja pääsin jopa ensi kertaa baariin Tanskassa. Meno oli menevää.

Viikonlopun otin sitten rauhallisesti ja yritin oppia lisää kieltä. Kävin lainaamassa Dansk Parlørin, jonka avulla tarkoituksena oli opiskella, mutta sen mukana ollut cd ei oikein ikävä kyllä toiminut mitenkään hyvin.

Työt alkoivat maanantaina jolloin menin Moesgårdeniin ensimmäistä kertaa. Kyseessä on siis iso museo, jossa on paljon ihmisiä töissä ja ne siellä voi myös opiskella esihistoriallista arkeologiaa jne. Oma työpaikkana oli konservointiosastolla, johon kuului siis myös luonnontieteellinen alaosasto, jossa tehdään makrofossiilitutkimusta, siitepölytutkimusta, puuanatomiaa, osteologiaa ja kait jotain muutakin. Minulle esiteltiin paikallisella kielellä kaikki paikat ja oma asumukseni kartanon (kuva tulee myöhemmin) yläkerrassa. Museo on tosi iso ja tuntuu, että siellä työskentelee vaikka kuinka paljon ihmisiä. Minut esiteltiin vaikka kuinka monelle, ja en varmaan muista yhdenkään nimeä. Pääsin heti aloittamaan hommat eli siementen katsomisen ja se tuntui sujuvan mukavasti. Täällä paikallisilla on vähän erilaiset metodit, joihin sitten pääsin heti tutustumaan. Olin tottunut käymään läpi koko näytteet tarkasti, mutta täällä tehdään ennen sitä alustava analyysi, jonka perusteella sitten tehdään tarjouspyyntö. Systeemi vaikutti pätevältä ja sitä voinee soveltaa myös kotona. Homma tosiaan sujui yllättävän hyvin, vaikken oikein ymmärtänytkään kieltä.

Maanantaina piti myös aloittaa capoeira täällä, mutten sitten aloittanutkaan vielä, koska olen ollut vähän p.a., ja ensimmäinen kuukausi on ilmainen, jos aloittaa vasta helmikuussa, joten taidan aloittaa vasta silloin. Ikävä kyllä. Ja jätin vielä kaiken lisäksi lenkkikengät kotiin. Ehkä pitäisi vaan hulluna pumpata himassa. Mutta teen sitten ikuisena huomisena.

Muina päivinä tähän mennessä töissä on mennyt varsin hyvin ja olen nähnyt varmaan enemmän hiiltyneitä viljan jyviä kuin koko aiemman arkeobotanistin urani aikana. Ihanaa. Töissä on myös rento ilmapiiri, vaikken ymmärräkään kahvitunnilla mitään, niin se ei mitään. Olen päässyt jo kirjoittamaan raporttia, ja yksi, joka sijaitsee myös täällä Jyllanilla Riben lähellä oli kiinnostava. Kävin sieltä nopeasti läpi yli sata näytettä. Näistä löytyi n. 2/3 viljoja, enimmäkseen ruista ja ohraa, pari pellavan siementä ja jonkin verran rikkaruohoja. Näytteet oli otettu hallitalojen paalunsijoista. Nämä talot ajoittuvat kansainvaellusaikaan-viikinkiaikaan. Valitsin sitten joitain näytteitä, joista voi tehdä tarkemman analyysin ja osasta myös puulajianalyysin. Saa nähdä mitä tapahtuu. Olisi kiinnostava päästä analysoimaan materiaalia tarkemmin.

Kävimme keskiviikkona katsomassa itse museon näyttelyä ja kellutuspaikkaa. Museo oli oikein hieno, joskin uutta ollaan rakentamassa. Siinä oli monta osuutta, joista ensimmäinen oli perinteiseen kronologiseen tyyliin rakennettu kivikauden osuus. Sitä seurasi Grauballen mies, joka on siis lähistöltä löytynyt rautakaudelta peräisin oleva suoruumis, jonka kurkku on viilletty korvasta korvaan. Ruumis oli pienempi kuin olin ajatellut. Oli kyllä vähän tylsä kun olin jo aiemmin nähnyt kuvan ruumiista. Seuraava osasto kertoi Illerupin asekätköstä, jonne on kätketty suunnaton määrä aseita vanhemmalla rautakaudella. Molemmat todella hienoja löytöjä. Sitten viimeisenä olivat tietty viikingit, joista kertovassa näyttelyssä oli hienoja yksityiskohtia. Kiva oli laivan istuin, johon oli veistetty mylly peli ja samalla sitä, siis lautaa, oli käytetty leikkuulautana, kun pelatessa oli ilmeisestikin alkanut hiukoa.

Huomenna menemme sitten Louisen kanssa Kööpenhaminaan moikkaamaan Liseä, jonka tunnen myöskin jo kontaktiseminaarista. Sitten menemme ehkä Kristianiaan kahville. Kirjoitan lisää kunhan taas jaksan.

Kategoriat:Arkeologia, Uncategorized Avainsanat: