Etusivu > Arkeologia, Uncategorized > Kelluttamista ja bloggaamista

Kelluttamista ja bloggaamista

Moi!

Sain innostuksen Mikon ja Martinin arkeologisista blogeista. Tarkoituksena on tässä kirjottaa enimmäkseen arkeologiaan ja ehkä capoeiraan liittyviä juttuja.

Olin viime lukuvuoden opiskelemassa Uumajassa ympäristöarkeologiaa ja arkeobotaniikaa ja  sitä kautta sain ajatuksen rakentaa uuden kellutusjärjestelmän Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen laboratorioon. Ehdotin ajatusta henkilökunnalle ja he suostuivat hommaan. Tein aiemmin jutun kenttäkellutuksesta Fibulan sivuille. Tuolla esitelty kellutusmenetelmä on suhteellisen toimiva, mutta siinä pitäisi ottaa myös talteen materiaali, joka ei kellu. Täällä on esitelty periaatteessa samanlainen menetelmä, jossa ei käytetä suolaa. Suolan käytössä on muutenkin aika paljon huonoja puolia: se maksaa, homma on hitaampaa ja suolaa ei voi kaataa luontoon.

Ensin tarkoituksena oli tehdä samanlainen järjestelmä kuin Uumajassa, mutta siinä ongelmaksi osoittautui seulojen hankkiminen.

Sitten kysyin Radoslaw Grabowskilta, joka on tehnyt hommia Hoersensin ja Moesgårdenin museoissa Tanskassa ja rakentanut ensiksi mainittuun kellutuskojeen. Häneltä sain hyviä neuvoja ja kuvia. Hänen laitteensa oli kuitenkin hieman liian monimutkainen, joten päädyin rakentamaan Uumajan ja Hoersenin/Moesgårdenin laitteen yhdistelmän.

Vaikka kojeesta tulikin aika yksinkertainen, niin siihen piti kuitenkin ostaa kaikenlaisia tarpeita. Seulaverkon löytäminen tuntui ainakin aluksi mahdottomaksi. Kojeeseen tarvitsi muovista verkkoa, jonka silmäkoko pitää olla tarkalleen 0,25, 0,5 ja 1,5 mm. Kävimme ensin arkeologian opiskelijatoverini Hannan kanssa kangaskaupoista etsimässä seulakangasta, mutta missään kangaskaupassa eikä askartelutarvikeliikkeessä ei ollut sopivaa. Sitten onneksi löysin lk-suodattimen, josta sain tilattua kangasta. Näistä Hanna teki 0,5 x 0,5 m:n kokoisia paloja, jotka hän myös saumasi.

0,25 mm seulakankaat

Kaksi 50 x 50 cm:n seulaverkon palaa, joiden silmäkoko on 0,25 mm.

saumat

Lähikuva saumoista, jotka Hanna teki hienosti.

Itse sitten kävin rautakaupassa, josta ostin sangon ja muut siihen liittyvät osat.

sanko

Sanko, johon on porattu reikä ja laitettu putki. Tällainen on myös Uumajan yliopiston arkeologisessa laboratoriossa.

Systeemi toimii varsin yksinkertaisesti. Makrofossiilinäyte vain kaadetaan sankoon, johon sitten lasketaan vettä. Veden avulla orgaaninen aines kelluu ja tulee putken kautta pois sangosta.

liimaus

Putki sopi tosin reikään. Liimasin sen kuitenkin, mutta liima lähti melkein heti halkeilemaan. Melkein arvasin sen kaupassa ja olisi pitänyt ostaa epoksia.

ekaversio

Ensimmäinen versio, jossa seulakangas on laitettu ns. geologisen seulan päälle pyykkipojilla.

Seulaverkko oli ensin geologisen seulan päällä, mutta ongelmana tässä oli, että seula oli kiikkerä, pieni ja että ylimääräinen hiekka meni tällöin viemäriin. Viemärin tukkeutuminen ei ole kovin mukavaa, koska silloin vettä tulee kauheasti lattialle ja pitää siivota.

punnitus

Näytteen punnitus.

Ennen näytteiden kelluttamista olen nyt alkanut punnita ja mitata niiden tilavuuden. Tämä auttaa sitten myöhemmässä vaiheessa, jos haluaa tehdä jotain kvantitatiivisia analyysejä kasvinjäännemateriaalista.

mittaus

Näytteen tilavuuden mittaus.

Alla on sanko, joka toimii yksinkertaisena hiekan kerääjänä tai sedimentaatiotankkina. Sen yläosassa olevassa vadissa on reikiä, josta vesi ja sedimentti pääsevät menemään läpi alla olevaan sankoon, jonka pohjalle ne painuvat ja vesi pääsee sangon kyljissä olevista rei’istä pois. Sanko pitää sitten tyhjentää aika usein.

reikäsanko

Sangon pohjalle jää hiekka, jolloin viemäri ei tukkeudu.

kaato

Kellutussankoon ei kannata kerralla kaataa hirveitä määriä maata.

Tässä pari kuvaa itse kellutustapahtumasta. Vettä kannattaa laskea niin kauan, että kaikki orgaaninen (tai ainakin melkein kaikki) materiaali on siirtynyt seulaverkolle. Sitten loppu vesi vielä kaadetaan seulaverkolle. Jos sitten sangon pohjalla vielä näkyy hiiltä tai muuta orgaanista, niin toimenpide voidaan toistaa niin monta kertaa, että kaikki orgaaninen aines on saatu seulaan. Lopuksi seulakangas laitetaan kuivumaan ja siihen laitetaan näytteen tiedot. Tämän jälkeen materiaali, joka ei ole kellunut kaadetaan vielä seulaan, jossa on suurempi silmäkoko, esim. 2mm tai jotain vastaavaa. Tällöin saadaan talteen myös arkeologisia löytöjä ja kasvimateriaalia, joka ei kellu. Uumajassa oli kuulemma löytynyt pieni pala kultaa tällä tavalla. Ehkä sitä itsekin löytää joskus..

kellutus

Vettä lisätään kellutussankoon, jolloin orgaaninen aines kelluu ja siirtyy putken kautta suodatinkankaalle.

Kuivumispaikka on vielä aika alkeellinen, mutta toivottavasti saan jossain vaiheessa rakennettua paremman.

kuivatus

Kellutetut näytteet ripustetaan kuivumaan.

Sitten kun näytteet ovat kuivuneet, niin käyn ne läpi stereomikroskoopin avulla. Siinä näytteet laitetaan petrimaljalle ja niitä liikutellaan (tuskallisen hitaasti) petrimaljan yhdestä reunasta toiseen ja samalla poimitaan kaikki kiinnostava materiaali talteen. Sitten kun erilaiset siemenet ja muut kökkäreet on saatu poimittua talteen, niin yritän tunnistaa ne parhaan mukaan vertaamalla niitä kirjojen kuviin ja oikeisiin siemeniin.

Nyt olen alkanut käydä läpi Vantaan Gubbackan keskiaikaisen kylätontin materiaalia. Viime vuonna kävin myös läpi 2008 kesän materiaalia, josta löytyi varsin mukavasti eri viljojen jyviä ja muita kasvinjäänteitä. Pääsin myös kirjottamaan artikkelin näistä tutkimuksista. Artikkeli julkaistaan Gubbackaa käsittelevässä kirjassa, jonka pitäisi valmistua jouluksi.

-Santeri

Advertisements
Kategoriat:Arkeologia, Uncategorized Avainsanat:
  1. marraskuu 8, 2009 8:04 pm

    Erittäin mielenkiintoinen ja selkeä esitys. Vaikka en tunnekaan alaasi, uskon ymmärtäneeni kirjoituksesi. On hienoa kertoa asiasta niin, että alalle vihkiytymätönkin ymmärtää sen.

  2. marraskuu 8, 2009 8:52 pm

    Kiitos, koitan tässä tulevaisuudessa valaista muitakin puolista alasta.

  3. Aliisa pulkkinen
    marraskuu 8, 2009 9:21 pm

    Mielenkiintoista.
    Siemenissä se salaisuus…

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: