Kesällä kentällä ja vähän muuallakin 15.12.2016

joulukuu 12, 2016 Jätä kommentti

Esittelen uusimpia tutkimuksiani vähän ennen lounasta!

Helsingin yliopiston arkeologian oppiaine järjestää vuosittaisen Kesällä kentällä ja vähän muuallakin -seminaarin
torstaina 15.12. klo 916:30 Porthaniassa sali PIII. Ohjelma alla ja liitteenä.

Tilaisuus on kaikille avoin tervetuloa kuulemaan uusimpia kaivaus- ja tutkimustuloksia!

Seminaariohjelma:

09:15–09:20 Prof. Mika Lavento Avaussanat
09:20–09:40 HuK Juuso Koskinen Digitaaliräme – Arkeologisesti lupaavan suon vesistöhistorian 3D-malli ja sen koettelu kairauksilla
09:40–10:00 FM Jarkko Saipio Lapinrauniojärvi – Kaivaustutkimukset Ristiinan Louhivedellä 2014–2016
10:00–10:20 Dos. Georg Haggrén Swedish Iron and the Thirty Years War. Inventointi, Södermanland, Ruotsi.
10:20–10:40 FM Santeri Vanhanen Mistä löytyvät Suomen vanhimmat viljanjyvät?
10:40–11:00 FM Marko Marila Suomalaisia reaktioita uuteen arkeologiaan noin 1970–1990

Lounastauko

12:30–12:50 FM Tytti Juhola Arkeologisten tärkkelysjäämien analyysimenetelmä ja sen mahdollisuuksia
12:50–13:10 Dos. Antti Lahelma Arktisia kuvia: uutta tutkimusta Kuolan niemimaan ja Kalastajasaarennon kalliotaidekohteilla
13:10–13:30 FM Tarja Knuutinen & FM Elina Terävä Pelimerkkejä ja stratigrafiaa – katsaus kesän 2016 kaivauksiin Raaseporissa
13:30–13:50 FT Rick Bonnie Kinneret Regional Project 2016: Final excavations at the synagogue of Horvat Kur
Kahvitauko
14:30–14:50 FM Sami Raninen Pirkkalan Tursiannotkon myöhäisrautakautisen asuinpaikan kaivaus 2016
14:50–15:10 FT Paula Kouki Haminan Viidankangas 1 yleisökaivaukset – alustavia ajatuksia
15:10–15:30 Dos. Björn Forsén Artemiin kulttimenoista. Arakhamitain Agia Paraskevin kaivaukset Kreikassa 2016
15:30–15:50 Prof. Vesa-Pekka Herva Saksalaisen sotilassairaalan yhteisöarkeologiset tutkimukset Inarissa (Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanke)
Loppukeskustelu

Levänluhtaseminaari 24.11.2016

marraskuu 18, 2016 Jätä kommentti

Tervetuloa kuuntelemaan uusia tutkimustuloksia Levänluhdan projektista.

Näkökulmia Levänluhdan vesikalmistoon – tutkimusprojektin 2013–2016 tuloksia

Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, sali 104) torstaina 24.11.2016 klo 9:00–16:00. Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.

Ohjelma:

9.00–9.45 Seminaarin avaus: Levänluhdan arkeologinen konteksti ja projektin taustat – FT Anna Wessman, HY
9.45–10.15 Levänluhdan DNA-tutkimukset – valoa tunnelin päässä – dos. Jukka Palo, HY/THL
10.15–10.45 Levänluhdan kalmisto ajoitusten ja isotooppitutkimusten valossa – dos. Markku Oinonen, HY
10.45–11.15 Levänluhdan ympäristö ja arkeologiset kenttätyöt – FM Santeri Vanhanen, HY
Keskustelua, kysymyksiä
11.30–13.00 Lounas (omakustanteinen)
13.00–13.30 Nautoja, hevosia…Mitä Levänluhdasta löytyneet eläinluut kertovat rautakauden yhteisöstä ja hautaustavoista? – dos. Kristiina Mannermaa, HY
13.30–14.00 Levänluhtalaisten sukupuoli ja pituus – dos. Markku Niskanen, OY
14.00–14.30 Levänluhdan vainajien tautihistoria – FT Kati Salo, HY
14.30–15.00 Levänluhdan metalliesineistön tutkimukset – FT Elisabeth Holmqvist, HY
Keskustelua, kysymyksiä
POSTERI: Facial reconstruction of the Käldamäki girl – MSc Forensic Art Heidi Kuivaniemi-Smith
16.00 Seminaarin päätös

Artikkeli Viron rautakauden maanviljelystä

toukokuu 26, 2016 Jätä kommentti

Artikkelissa käsitellään huonosti tunnettua Viron esihistoriallista maanviljelyä ja siinä esitellään mm. Viron ensimmäinen esihistoriallinen härkäpapu.

Artikkeli ladattavissa täältä. 

Kategoriat:Uncategorized

Suomessa käytettiin kivikaudella jopa sataa erilaista luonnonkasvia

joulukuu 15, 2015 Jätä kommentti

Lehdistötiedote uudesta väitöskirja-artikkelista. Voin lähettää pdf:n halukkaille.

Hiiltyneiden kasvinjäänteiden perusteella on selvinnyt, että Suomessa hyödynnettiin kivikaudella (n. 8900–1800 eaa) eri tavoin ainakin sataa erilaista kasvia. Ruuaksi käytettiin pähkinöitä, juuria, marjoja ja siemeniä. Kasveja on ilmeisesti paahdettu, savustettu ja käsitelty muuten tulella, jolloin ne ovat hiiltyneet ja säilyneet maaperässä meidän päiviimme saakka.
Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen tohtorikoulutettava Santeri Vanhanen ja Museoviraston tutkija Petro Pesonen kokosivat tutkimuksessaan yhteen kasvinjäännöstutkimuksissa löytyneet hiiltyneet ja hiiltymättömät kasvinjäänteet, joita on karttunut lähes koko Suomen alueelta. Hiiltyneiden kasvinjäänteiden perusteella kivikauden Suomessa on hyödynnetty eri tavoin ainakin sataa erilaista kasvia.

– Kivikauden elinkeinoja on aiemmin Suomessa tutkittu pääasiassa eläinluiden ja arkeologisten esinelöytöjen avulla, jolloin kasvien käytöstä ei ole saatu tietoa. Myös siitepölyanalyysejä on tehty viljelyhistorian selvittämiseksi, mutta niiden avulla on vaikea saada tietoa luonnonkasvien käytöstä, Santeri Vanhanen sanoo.

Kivikaudella (n. 8900–1800 eaa) Suomen alueella eläneet ihmiset saivat elantonsa pääasiassa villeistä eläimistä ja kasveista. Neoliittisen kivikauden (5200–1800 eaa) loppupuolella harjoitettiin pienimuotoista maanviljelyä ja karjanhoitoa.

– Etnografisten ja historiallisten lähteiden perusteella havaitsimme, että Etelä-Suomessa luonnonkasvit ovat olleet merkittävä hätävara maanviljelyn kannalta epäonnisten vuosien aikana.


Marjat ja siemenet monessa käytössä

Kivikauden ruokavalioon ovat todennäköisesti kuuluneet esimerkiksi paahdetut pähkinät ja sikoangervon juurimukulat, vadelmat, katajanmarjat, tuomen marjat, puolukka ja mustikka tuoreina ja säilöttyinä, jauhosavikka, ulpukan siemenet, heinäkasvien jyvät, suolaheinät, hierakat ja männyn sisäkuoresta valmistettu pettu.

Kasveja hyödynnettiin myös muuten: esimerkiksi sianpuolukkaa on voitu käyttää nahkojen parkitsemiseen ja katajan oksia ja neulasia ruuan savustamiseen. Katajanmarjoja ja neulasia on poltettu tautien välttämiseksi.

Valtaosa löydetyistä kasveista on esiintynyt jo kivikaudella samoilla alueilla kuin nykyään. Pähkinäpensas ja vesipähkinä kasvoivat nykyistä pohjoisempana.

Tutkimustulokset on julkaistu kansainvälisessä Quaternary International -tiedelehdessä.

Nyt julkaistu tutkimus liittyy Santeri Vanhasen väitöskirjahankkeeseen, jossa hän käsittelee kasvien hyödyntämistä Suomessa ja Virossa esihistoriallisella ajalla.

Kategoriat:Uncategorized

23 000 vuotta vanhoja todisteita viljelystä ja protorikkaruohoista Ohalo II asuinpaikalta

heinäkuu 24, 2015 Jätä kommentti

Vastikään PLOS one tiedelehdessä julkaistussa erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa esitellään tuloksia hyvin varhaisesta viljelystä. Tulokset ova on saatu Israelista, Galileanjärven rannalta, jossa on kaivettu ympärivuoden asuttuja oksista tehtyjä majoja sekä liesiä.

Kasvinjäänteiden lisäksi kohteelta on löytynyt runsaasti piitä, hiottuja kiviesineitä, eläinten jäännöksiä, helmiä, puu- ja luuesineitä sekä aikuisen miehen hauta.

Kasvinjäännökset ovat alunperin hiiltyneet, jonka jälkeen ne ovat peittyneet järvenpinnan kohotessa. Tällä tavoin ne ovat säilyneet erinomaisen hyvin. Yli kolmasosa jäännöksistä oli heinäkasveja, joista viljeltyjä olivat emmervehnä, villiohra ja villikaura.

Selkeä todisteita viljojen käsittelystä olivat hioinkivi, josta löytyi villien viljojen tärkkelyksiä ja viljojen jyvien löytyminen hionkiven ympäristöstä.

Todisteena asutuksen ympärivuotisuudesta olivat 68 eri muuttolintulajin luut ja 101 kasvilajin siemenet, joiden perusteella kasveja on käytetty runsaammin keväällä ja kesällä, kun taas lintuja syksyllä ja talvella. Todisteena asutuksen pysyvyydestä ovat myös varhaisimmat kotihiiren ja rotan luut.

Ohalo II:ssa hyödynnettiin hyvin paljon eri luonnonkasveja ja villieläimiä. Näistä emmervehnän, ohran, herneen, linssin, mantelin, viikunan, rypäleen ja oliivin -villit muodot ovat nykyisten viljelykasvien edeltäjiä.

Kohteelta löytyi myös runsaasti nykyisten rikkaruohojen edeltäjiä eli protorikkaruohoja, joiden nykymuodot kasvavat rikkakasveina. Aikaisemmin näiden rikkakasvien villejä edeltäjiä ei kuitenkaan tunnettu. Yksi kohteen rikkakasveista oli suomessakin yleinen jauhosavikka. Rikkakasvit kasvoivat ilmeisesti pelloissa ja ihmisten muokkaamissa jätekasoissa.

Viljojen tähkälapakon katkelmien arpien perusteella voidaan saada selville ovatko kyseessä villit vai domestikoidut viljat. Villeissä viljoissa arvet ovat sileitä ja domestikoiduissa rosoisia. Tämä johtuu siitä, että villien muotojen siemenet irtoavat itsestään esim. tuulen avulla, kun taas ihmiset leikkaavat viljat irti. Ohalo II:ssa noin kolmasosa villiohran ja villivehnän tähkälapakon katkelmista oli domestikoitua tyyppiä. Tämä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan tarkoita sitä, että viljoja olisi domestikoitu, vaan sitä että piiterillä olisi kerätty osittain kypsiä villejä viljoja, jolloin osa jyvistä olisi irronnut helposti ja osa oltaisiin jouduttu katkaisemaan. Tähän viittaavat myös kohteelta löytyneissä maailman varhaisimmissa piiterissä mikroskoopilla näkyvä kiilto.

Tutkimuksen perusteella Ohalo II:ssa on kokeellisessa mielessä viljelty useita ei-domestikoituja eli villejä kasveja joiden seassa on kasvanut protorikkakasveja. Tämä traditio ei vaikuta nykytutkimuksen valossa jatkuneen kuin vasta noin. 11 000 vuotta myöhemmin, mutta tulevissa löydöksissä voidaan kuitenkin tehdä uusia löydöksiä tältä huonosti tunnetulta ajalta.

Ruokakulttuurin arkeologiaa kesäyliopistossa

heinäkuu 16, 2015 Jätä kommentti

Olen tässä kesän mittaan lukenut paljon arkeologiasta ja ruokakulttuurista valmistautuessani elokuussa järjestettävää kurssia varten. Erityisen kiinnostava oli Brian Haydenin Power of Feasts, jossa monet arkeologiset ilmiöt saavat uskottavan selityksen pitojen avulla. Kirjassa on lukuisia antropologisia ja arkeologisia esimerkkejä pidoista ja niiden vaikutuksesta mm. ihmisten valtasuhteisiin.

Kurssilla tullaan perehtymään siis pitoihin ja muihin arkeologian ja ruokakulttuurin ilmiöihin. Tervetuloa!

Kurssin kuvaus:

Kivikautinen lusikka, hevosenluu, suoruumiin vatsa, palaneet kivet, ruukunpalan lipidit ja reisiluun isotoopit – näiden kaikkien avulla voidaan tutkia ruokakulttuurin arkeologiaa. Kurssilla tarkastellaan, miten ruokakulttuuri kehittyi esihistoriallisena aikana, miten sen voi määritellä ja miten sitä voi tutkia arkeologisilla menetelmillä. Kurssilla käydään läpi esihistoriallisen ruokakulttuurin tutkimiseen liittyviä teoreettisia ja metodologisia näkökulmia, ja niitä peilataan ruokakulttuuriin liittyviin tapaustutkimuksiin. Kurssilla käsiteltäviä teemoja ovat: miten ruoka on hankittu, mitä on varsinaisesti syöty, miten ruoka on valmistettu, millaisia ruokavälineitä ja -tapoja ihmisillä on ollut sekä millaisia uskomuksia ja käsityksiä ruokaan on liittynyt. Kurssi koostuu luennoista, oheislukemistosta ja keskusteluista.

Kurssille voi ilmoittautua vielä 3.8. asti. Lisätiedot ja ilmoittautuminen.

 

Itsetehty (DIY) kauramaito

toukokuu 15, 2015 Jätä kommentti

Vappuna kauramaito oli loppu lähes kaikista kaupoista. Olin jo aiemminkin ajatellut, että kauramaitoa voisi kokeilla tehdä itse. Kauramaito on yleensä noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin lehmänmaito ja maitoa menee nyt lapsen kanssa jopa pari litraa päivässä. Lehmänmaidon tervellisyydestä on puhuttu myös paljon lehdissä lähiaikoina (esim. HS 11.5.2015, HS 13.5.2015). Maito aiheuttaa paljon tunteita ja sen avulla voi pelata paremmin jääkiekkoa. Maitoa on käytetty Suomessa ainakin noin 4500 vuotta sitten. Ja joidenkin tutkijoiden mukaan siitä on alunperin tehty alkoholijuomia. Kauramaitoa pidetään Suomessa ehkä jonkinlaisena punavihreänä kuplajuomana. Aloimme juomaan kauramaitoa lapsemme ollessa pieni, koska epäilimme että hänen vatsansa meni sekaisin lehmänmaidosta. Emme kyllä saaneet tälle varmistusta.

Googlella löysin helpon reseptin, jota päätin sitten kokeilla http://www.naturalhealthstrategies.com/oat-milk.html

Resepti voi olla siis vaikkapa seuraava (määrien kanssa ei ole niin tarkkaa).

Ainesosat:

1 litra vettä

12 ruokalusikallista kaurahiutaleita

Ripaus suolaa

Nämä sitten sekoitetaan ja annetaan olla muutamia tunteja. Seos laitetaan sitten hetkeksi tehosekoittimeen ja siivilöidään. Siivilöintiin kannattaa käyttää todella tiivistä siivilää tai siivilöintikangasta. Käytin aluksi harsoja, mutta ne ovat vähän epäkäytännöllisiä, joten ostin tiivissilmäisen siivilän, joka on helppo pitää puhtaana. Siivilöinti nopeutuu seulomalla ensin karkeammalla ja sitten tiivimmällä siivilillä.

Siivilöity maito kannattaa sitten laittaa johonkin astiaan. Kannellinen pullo tai vastaava on hyvä, koska maito ei ole homogenoitua eli sakkautuu seisoessaan. Ostin kauniit maitopullot, jolloin maitoa on helppo sekoittaa ennen kuin sitä ottaa.

Maito maistuu mielestäni hyvältä, vaikken kyllä pahemmin sitä juo pelkällään. Myös lapsi tykkää siitä. Kahvin kanssa maito vähän sakkautuu kupin pohjalle. Maitoon saa lisää makeutta korvaamalla osan kaurahiutaleista kookoksella (esim. rouhe tai lastut). Maito sopii hyvin ainakin puuron tai vellin pohjaksi. Tai varmaan hyvää myös esim. marjamaidossa, ei niin rasvaisen makuista kuin lehmänmaito.

Hiutaleiden lisääminen.

Hiutaleiden lisääminen.

Sekoittelu ennen parin tunnin odottelua.

Sekoittelu ennen parin tunnin odottelua.

Tehosekoitus.

Tehosekoitus.

Pullotus.

Pullotus.

Valmis kauramaito pullossa.

Valmis kauramaito pullossa.

Kategoriat:Ruoka Tags: , , , , ,